Moikka!

Näin joulun alla ajattelin kirjoittaa postauksen meidän jouluperinteistä. Jouluun on alle kaksi viikkoa ja joulukuu, tai oikeestaan koko syksy on hurahtanut tosi nopsaan. Meidän joulussa parasta on yhdessä olo ja se tietty lämmin rakkauden täyteinen fiilis.

Näin ennen joulua valmisteluja on ollut toki jo aika paljon. Kodin koristelu ja joululaulujen soittaminen alkoi jo marraskuun puolella. Joulu on vaan kerran vuodessa eli tunnelmaan täytyy päästä jo vähän aiemmin! Pipareita ja joulutorttuja on jo tehty, ja näin pipareista puheen ollen haluun vähän fiilistellä mun ja äidin ekaa piparitaloa mikä saatiin valmiiksi!

Leivonnaisten lisäksi ekat laatikot on jo tehty, eli ruokakin alkaa jo olla aluillaan. Meidän joulupöytään kuuluu kinkku, erilaisia laatikoita joista mulle tärkein on imellytetty perunalaatikko. Riisipiirakoita, salaatteja, hyvää juomaa ja hyvää seuraa. Ensi viikolla alotan mummini kanssa riisipiirakoiden teon, ja suunniteltuhan on jo puoliksi tehty eli tämäkin voidaan raksittaa ”to do -listalta”.

Joululahjatkin olen jo ostanut, meille jouluksi tulee koko meidän perhe, mun isovanhemmat sekä setäni ja hänen vaimonsa. Tänä jouluna saadaan myös mun 7 kuukautinen kummityttöni (veljeni lapsi) viettämään kanssamme joulua. Viime vuonna jouluna veljeni kihlattu poti huonoa oloa, mutta tänä jouluna tulokas onkin jo itse pöydässä istumassa!

Joulutunnelmaan virittäytyminen alkaa meidän koulullamme järjestettävässä puurojuhlassa. Joka vuosi uudet ykköset järjestää meidän lukion oman joulujuhlan, jossa syödään puuroa, katsotaan esityksiä ja pelataan erilaisia pelejä. Sen jälkeen meidän luokka pitää jatkot, jotka tuskin kuitenkaan on kovin jouluiset. Siskoni tulee onneksi viikonloppuna Vantaalta kotiin, joka on yksi kohokohdista. Näen siskoani valitettavan harvoin, mutta meillä on kyllä aina yhtä hauskaa kun nähdään.

Jouluvalmistelut ovat siis hyvällä mallilla. Sitten voitaisiin mennä itse pääpäivään. Aamuun kuuluu samojen vanhojen (mutta aina yhtä hyvien) jouluelokuven katsominen sekä riisipuuron syönti. Päivällä käydään joulukirkossa ja haudoilla. En käy usein kirkossa, mutta meidän jouluun se kuuluu. Kirkon ja edesmenneiden sukulaiden muistamisen jälkeen huristellaan kotiin ja aletaan syömään. Lopuksi avataan lahjat ja vietetään mukava loppuilta.

Meidän joulu on siis tosi perinteinen ja ei sen kummoisempi. Se on kuitenkin aina yhtä ihana ja vuoden kohokohta. Ja vaikka kuinka ”aikuistunkin”, meidän joulu on asia josta en koskaan haluaisi luopua. Seuraavaa julkaisua odotellessa käy kurkkaa mun instagram, nimimerkki löytyy kuvan alapuolelta! Moikka <3

Moikka, tervetuloa mun blogiini!

Ihan ensimmäisenä on varmaan tärkeintä esitellä itseni. Olen Enni, 18-vuotias tyttö Itä-Suomesta. Asun kirjaimellisesti keskellä ei mitään, noin tunnin matkan päässä Kuopiosta. Mun perheeseeni kuuluu äiti, isä sekä sisko- ja velipuoli. Mä myös seurustelen, joten lasketaan hänetkin mukaan perheeseen! Eikä saa unohtaa meidän koiraa, Nasua!

Mun harrastuksiini kuuluu lentopallo ja kuntosali. Nuorempana soitin monta vuotta viulua, mutta se sitten jäi kun kaikki muu alkoi kiinnostaa enemmän. Nykyään kyllä soittelen bassoa ja koskettimia. Olin myös pitkään vannoutunut heppatyttö (oon ehkä vähän edelleen). En oo pitkään aikaan ratsastanu, mutta melkein aina sinne tallille tekis mieli. Kaikki muu tuntuu vievän aikaa, eikä heppaharrastukselle tunnu just nyt olevan energiaa.

Mun elämä pyörii tällä hetkellä lukion ympärillä. Syksyn yo- kokeet vei voimia monelta kuukaudelta, mutta nyt ne on viimein saavutettu takas. Ja mitä varten? No kevään yo- kokeita tietenkin! Oon tähän mennessä kirjottanu psykan (C), enkun (B) ja terveystiedon (L). Edessä ois vielä äidinkieli, matematiikka ja ruotsi. Motivaatio on vielä vähän hukassa lukemista varten, kun mun lukujärjestys on näyttäny viimesen kuukauden melkein tyhjältä. Pakolliset kurssit on käyty, ja nyt ois vielä muutama syventävä. Helmikuussa mun ”oikee” koulu oikeestaan jo loppuu, kun penkkareiden jälkeen jäädään lukulomalle. Toivottavasti ens keväänä saa painaa lakin päähän ja suunnata kohti yliopistoa! Lukiostakin tulee varmasti postausta, ehkä voisin kirjottaa vinkkejä yo-kirjotuksiin ja muutenkin lukioelämään.

Lähitulevaisuuden tähtäimessä on tällä hetkellä joulu, uusi vuosi, penkkarit, yo:t sekä valmistuminen. Meidän perheen jouluperinteet ei oo kovin kummosia, mutta mä rakastan yhdessä oloa ja sitä tunnetta, mikä joulusta tulee. Uutena vuotena ollaan kavereiden kanssa menossa juhlimaan. Penkkarit tosiaan lähettää meidät lukulomalle, mutta ennen sitä toki täytyy pitää penkkareiden jatkot. Toivotaan, että valmistumisen jälkeen pääsen yliopistoon, mutta vielä en uskalla haaveilla niin pitkälle.

No, mistä mun blogin nimi sitten tulee. Mietin pitkään sopivaa nimeä, mutta en oikein osannu kuvata sisälläni tuntuvaa kuohuntaa. Sitten keksin ”Oikeesti aikuinen?” , ja se tuntu just oikeelta. Mä siis täytin muutama kuukausi sitten 18- vuotta, ja siinä vaiheessa piti tosiaan hetkeksi pysähtyä ja miettiä : ”Mä nyt sitten oon aikuinen.” Siltä se ei tosiaankaan tunnu, ja sen takia kyseenalaistan tätä tosi paljon. En osaa kuvitella itteeni vielä asumaan yksin tai hoitamaan yksin mun tärkeet asiat. Elän tällä hetkellä pientä kriisin aikaa, niin koulun kun ihan vaan tulevaisuudenkin takia. Toivon että tää vielä selviää, ja ajattelin että miksipä en purkaisi mun ajatuksia blogiin. Blogin kirjottaminen on aina ollut pieni haave takaraivossa, mutta koskaan se ei oo tuntunut oikeelta. Nyt mä kuitenkin päätin vaan avata läppärin ja alottaa kirjottamisen.

Tässä mä olen pähkinänkuoressa. Koitin pitää tän postauksen tosi lyhyenä, mutta laajana. Ehkä joku sai kiinni, jos ei nii lukemalla selviää lisää! 😉 Mun blogissa tuun kertoo tosi arkipäiväsiä asioita mun elämästä ja toivottavasti myös jotain juttuja jotka lukijoita vois kiinnostaa! Seuraavaa julkaisua odotellessa käy kurkkaa mun instagram, nimimerkki löytyy kuvan alapuolelta!  Moikka <3