Tänään sorruin. Niin ei ole käynyt koskaan ennen. Ostin täysin turhia tuotteita, aivan liian suurella rahasummalla ostoskeskuksen käytävällä olleelta ”italialaiselta ihonhoidon ekspertiltä”. Tiedättehän ne ulkomaalaiset nuoret henkilöt jotka kauppakeskuksen käytävillä kaupittelevat ties minkälaisia ihonhoitotuotteita tms.

En suoraan sanottuna ymmärrä mitä siinä tapahtui. Normaalisti kierrän nuo kaupittelijat kaukaa, vältän katsekontaktia enkä mene liian lähelle (koska tiedän, että jos jään kuuntelemaan, ostan osittain säälistä…). Tänään kuitenkin jotain niksahti aivoissani ja jäin kuuntelemaan myyjää. Myyjä pisti samalla testaamaan jotain todella ”ihmeellistä” kuorintavoidetta ja puhua palpatti ummet ja lammet ja tarjosi vaikka ja mitä kylkiäisiä todella ”edulliseen” hintaan. Ja jotenkin en vain tajunnut kun yhtäkkiä olin jo kaivanut luottokortin esiin ja maksanut tuotteet.

Miten tässä näin kävi?! En todellakaan usko, että tuote on mitenkään erityisen loistava. Toki, ei tuote välttämättä huonokaan ole, tarkoitus ei ole varsinaisesti haukkua tuotetta ilman pidempää kokemusta, mutta en vain usko että tuote olisi ihan niin hyvä kuin myyjä väitti.

Tuote myös oli mielestäni aivan ylihinnoiteltu enkä muutenkaan arvosta kyseistä kauppatapaa. Minua ei haittaa käytävillä kaupustelevat henkilöt jos he vain uskovat kun sanon, että en ole kiinnostunut. Mutta näiden myyjien tehtävä tuntuu olevan pienen ihmisen pään sekoittaminen kovalla puhumisella ja tuotetestaamisella niin kauan, että lopulta luovutat ja ostat vain jotta pääsisit heistä eroon.

Täytyy kyllä antaa myyjälle pisteet sinnikkyydestä ja myös myyjäntyöstä. Hän sai minulle myytyä tuotteita joita en tarvitse, korkealla hinnalla, enkä edes tajunnut kun näin tapahtui. Eli ihan omaa tyhmyyttäni saan nyt kärsiä.

Kärsiä siinä mielessä, että heti pois lähdettyäni mietin, että en minä tätä halunnut? Miksi ostin jotain tällaista kun olisin mielummin käyttänyt rahat vaikka ravintolaillalliseen hyvässä seurassa?  Tilanteesta tuli jotenkin hyväksikäytetty olo, vaikka ihan itse jäin myyjää kuuntelemaan ja kokeilemaan tuotteita. Miksi siis pohdiskelen erilaisia huijauskeinoja joilla saisin peruttua kaupan?

Kuluttajaviraston mukaan kauppaa ei voi noin vain perua, ellei tuotteessa ole jotakin vikaa. Millään myyjjällä ei ole velvollisuutta palauttaa rahoja jos vain yhtäkkiä rupeat katumaan ostoksiasi. Palautusajat ovat vain kauppojen itsensä määrittelemiä aikoja jotka parantavat asiakaspalvelua. Eli laillisesti minulla ei ole mitään perusteita vaatia rahoja takaisin.

Eniten harmittaa se tosiasia, että olen aina onnistunut nuo välttämään ja tiesin jo etukäteen, että niistä ei mitään hyvää seuraa (ainakaan henkistä hyvinvointia). Mutta silti kotonani on kassillinen tuotteita joita en halua. Tuotteet itsessään voivat olla ihan hyviä, mutta joka kerta kun niitä tulen käyttämään muistan vain sen ärsytyksen ja pettymyksen, huijatuksi tulemisen tuntee joka minulla ostoshetkellä on ollut… eikä noin kalliita viitsi ihan roskiinkaan heittää. Harmi että joulu meni jo, muuten olisin lykännyt niitä kaikkien paketteihin mukaan 😉