10 minuuttia

Lähden töihin. Viereisen rapun edessä on mies, jonka tehtävä on hoitaa kaupat meidän kadullamme. Sinisen hupun sisältä kurkistavat pälyilevät silmät. Silmänaluset ovat valvomisesta mustat. Palopostin päällä on kahvimuki. Mies katselee oikealle ja vasemmalle, taas oikealle ja vasemmalle. Minusta ei ole asiakkaaksi. Ei katsota silmiin. Päivä on harmaa. Aamulla satoi. Ilmassa tuoksuu vähän kevät ja kevään tieltä väistyvä lumikinos. Illalla on saunavuoro. Kulman takana on hampaaton mies, joka kaivaa metron ovilla roskiksia. Hänellä on ruskea pipo ja uurteiset kasvot. Hän hymyilee minulle niin kuin hänen kätensä olisi aarrearkussa. Ovien sisäpuolella istuu nainen, jolla on muovipusseissa koko elämä. Hän puhuu yksikseen. Minä sujahdan maa alle.

Ovet linja-autolaitureille avautuvat ja ihmisiä purkautuu bussien ovista uuteen päivään. Ostan kaupasta banaanin. Jonotan punnitsemaan hedelmän. Edellä olevat miehet laittavat takinliepeet suojanaan puntarille kultaisen kaulakorun ja kultaisen rannerenkaan. Päivän työn paino. Poliisi puhuttaa nuoria kauppakeskuksen ala-aulassa. Väistän aasilaista naista, joka työntää ostoskärryissään wc-paperirullia. Ulkona torilla on seitsemän kerjäläistä. Työpaikan ovien vieressä olevalla kerjäläisellä on pahvimukissaan kiiltokuva-Jeesus. Katselen kenkieni kärkiin ja hyräilen mielessäni Front side ollieta. Työpaikan aulassa on nainen joka sanoo, ettei usko Jumalaan, mutta uskoo enkeleihin. Mitä se sellainen on?

Nanna H.