3. luukku: Johtavatko kaikki uskonnot Jumalan luokse?
Joitakin viikkoja sitten työpaikalleni tuli imaami. Hän kävi rukoilemassa kappelissa ja tuli sitten puhumaan kanssani. Hän kysyi, että tiedänkö minä, että meillä on sama Jumala. Kerroin tietäväni.
Edellisen kerran, kun kirjoitin jotain tähän aiheeseen liittyen, tuli kommenttikenttään vaatimus minun erota pappisvirasta. En ole vieläkään eronnut, enkä erotettu. Aihe tuntuu olevan monille kristityille herkkä. Voiko ainoastaan kristinusko olla tie Jumalan luokse? Tähän kysymykseen, ne jotka viimeksi hermostuivat sanoistani sanoivat, että muut uskonnot vievät kenties jumalan luokse, mutta vain epäjumalan.
Minä näen uskonnon olevan kulttuurisidonnainen. Jos olisin syntynyt Saudi-Arabiaan, olisin todennäköisesti muslimi. Jos olisin syntynyt Israelissa, mitä ilmeisemmin perheeni olisi juutalainen ja kuvitellussa elämässäni Delhissä olisin kasvanut hindulaisessa kodissa. Mutta minä satuin syntymään kristittyyn perheeseen. Se on minun tieni Jumalan luokse, sen kertomusten kautta tutuksi tulleeseen Jumalaan minä uskon ja toivottavasti se on kerran siltani taivaaseen. Jos se on ainoa tie Jumalan luokse, miksi Jumala on niin epäreilu, että kaikki eivät saa syntyä kristittyyn kotiin?
Kristikunnan sisällä tapoja ajatella on useita. 1. Vain Jeesus pelastaa, 2. Muissakin uskonnoissa on Jumalalta saatuja totuuksia, mutta vasta kristinuskossa kaikki täydellistyy, 3. kristinusko on ainutkertainen, mutta emme voi kiistää ei-kristittyjen todellisuutta ja emme voi tietää miten Jumala toimii heidän keskuudessaan, 4, Jeesus pelastaa kaikkiin uskontokuntiin kuuluvat ja muut eivät vaan sitä tiedä vielä, 5. Kaikki tiet vievät Roomaan. Tämä viides jättää kuitenkin tyhjäksi niiden kohtalon, jotka eivät koskaan sinne Roomaan halunneetkaan…
Eli enhän minäkään voi vastausta tietää tämän päivän kalanteriluukun kysymykseen. Ajattelen kuitenkin niin, että jos tie ja silta jumalan luokse on jokin toinen kuin minun, toivon sen olevan lavea tie ja sillan tukevaa puuta. Ne joiden kertomukset jumalasta ovat toiset kuin minun, toivon niiden olevan rauhan ja rakkauden kertomuksia, viisaita kertomuksia joista minäkin voisin oppia.
Onko kaikkien teiden päässä taivas, sitä minä en voi tietenkään tietää. Tiedän kuitenkin, että kristinuskossa uskotaan Jumalan luoneen koko maailman ja kaikki ihmiset. Maailmassa ei ole ajatuksemme mukaan kolkkaa missä Hän ei olisi läsnä. Miten Jumala toimii siellä, missä kukaan ei ole kristitty, sen jätän Jumalan käsiin.
Tiedän myös, että monissa muissa uskonnoissa ajatellaan, että voi noita kristittyjä, he ovat väärässä ja kuvittelevat Jeesuksestaan liikoja. Kestän sen, sillä näitä ajatuksia on kaikissa leirissä, kaikkien aitojen takana. Ja on minulle käynyt selväksi sekin, että vaikka sanon olevani kristitty ja kerron uskovani, on uskoni joidenkin toisten kristittyjen mielestä vääränlaista ja se johtaa kadotukseen. Olen väsynyt keskustelemaan niiden kanssa, jotka omistavat jumalan ja tietävät aina mitä mieltä jumala on.
Nykyään monet tahtovat suhtautua avarakatseisesti kaikkiin uskontoihin ja se on hyvä. Aivan liikaa täällä on sodittu ties minkä jumalan nimissä. Valitettavasti tullaan varmasti vielä sotimaankin. Suomessa kristinuskoon suhtautuminen on monille itseään avarakatseisiksi kutsuville kuitenkin vaikeaa. Kaksi vuotta sitten työpaikalleni tuli ateistiksi ilmoittautunut nainen. Hän meni arkkitehtonisista syistä katsomaan kappelia. Hän tuli kappelista ulos teatraalisesti henkeään haukkoen ja sanoi, ettei voi mennä tilaan enää koskaan, siellä oli risti. Kysyin loukkaako naista uskonnon symbolit esimerkiksi buddhalaisessa temppelissä. Hän vastasi: eivät tietenkään loukkaa, minä hyväksyn kaikki uskonnot.
Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Joh. 13:36
Nanna H.
Kuva: Michael Smolla