6. Luukku: Nelson Mandela elää meissä

Tänään emme voi olla muistamatta ja kiittämättä Sinua.

Opetit maailmalle: ”Kukaan ei synny vihaamaan toista ihonvärin, taustan tai uskonnon takia. Ihmiset oppivat vihaamaan, ja jos he voivat oppia vihaamaan, heidät voidaan opettaa rakastamaan, sillä rakkaus täyttää sydämen luonnollisemmin kuin sen vastakohta.”

Ahtisaari, jolle myös pitäisi kirjoittaa kiitoskirje, sanoi tänään Hesarissa, että ainutlaatuisuutesi oli kyvyssäsi antaa anteeksi. Olit vankilassa vuosikymmeniä, joudut kokemaan epäoikeudenmukaista kohtelua, kärsit – ja silti olit valmis antamaan anteeksi. Sinusta sanotaan, että olit vapaa katkeruudesta. Et ajatellut, että vanginvartijasi tai muut pahatekijät olisivat olleet pahoja ihmisiä pahuuttaan. Halusit antaa kaikille mahdollisuuden.

Vankilasta vapauduttuasi sanoit: ”Nyt on aika tehostaa taisteluja kaikilla rintamilla. Ponnistelujen hellittäminen nyt olisi virhe, jota tulevat sukupolvet eivät voisi antaa meille anteeksi”.

Elämää ei voi rakentaa katkeruuden päälle. Vain anteeksianto on tie eteenpäin.

Kiitos siitä, että muistutit siitä tänäänkin.

”Kuolema on väistämätöntä. Kun mies on suorittanut velvollisuutensa ihmisille ja maalleen, hän voi levätä rauhassa. Luulen tehneeni niin, joten siksi voin nukkua ikuisuuteen.”

Olet viimein vapaa.

Me jatkamme Sinun työtäsi. Rakennamme ihmisille parempaa maata, maailmaa.

 Mari Inka