Töissä leposohvalla

Kiersimme taannoin työkaverini kanssa kirpputoreja löytääksemme yhteiseen työhuoneeseemme vanhan samettisohvan. Työhuoneen kalustaminen vanhoilla, kierrätetyillä asioilla tuntui hyvältä, kun siellä tehdyt työasiatkin ovat sisällöltään ikiaikaisia ja vanhoja, ehkä joskus vähän kierrätettyjäkin.  Silloin emme löytäneet, mutta asia palasi mieleeni poiketessani kesälomamatkalla Savossa tienvarsikirpputorille. Siellä se oli, täydellinen vanha keltainen samettisohva (hinta 35 e). Ja vieressä punainen vastaava kuvioitu, aivan ihania! 

Tässä sitä voisi töitä tehdä. Jutella ihmisten kanssa chatissa epävarmuudesta, elämän rikkinäisyydestä ja toivon kipinästä,  päivittää Facebooksivua, olla kuulolla ja sitten ihan vaan kirjoittaa, palaveerata ja ajatella. 

Vanha, hyvä kaluste paranee vanhetessaan. Varsinkin, jos siitä pitää huolta. Ihminenkin paranee, kun hänestä pidetään huolta ja häntä kannetaan vaikeiden aikojen ylitse.  

” Ilman sinua, Henki,

ei mikään ole ihmisessä puhdasta.

Pese se, mikä on likaista,

kastele se, mikä on kuivaa,

paranna se, mikä on haavoittunut.

Murra se, mikä on kovaa,

lämmitä se mikä on kylmää.

Etsi kaikki eksyneet

anna sinuun luottaville pyhät lahjasi.”