Sateelta suojaan

Kävin Tallinnassa. Siellä eräässä kirkossa oli nähtävillä kopio kirkon vieraskirjan sivulta syyskuulta 17 vuoden takaa. Joukko ruotsalaisia turisteja oli tullut sadesäällä lämmittelemään ja kuivattelemaan itseään kirkkoon 27.9.1994. Vieraskirjassa oli heidän nimensä allekkain. Joku kirkon työntekijä oli kirjoittanut kopioon, että ruotsalaiset olivat mukavaa väkeä ja heillä oli ollut rattoisaa siinä pitäessä sadetta yhdessä.

Nämä ihmiset, virolaiset kirkolla ja ruotsalaiset reissussa, eivät kohdanneet toisiaan enää koskaan. Mutta ventovieraille osoitetusta ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta tuli merkittävää. Ruotsalaisille tuli varmasti hyvä mieli, kun he saivat tulla sateelta suojaan. Virolainen työntekijä muistaa kohtaamisen ikuisesti.

Mikä merkitys sillä saattaakaan olla huomisen kannalta, jos olen tänään toiselle ystävällinen? Me emme ikinä tiedä miten päivä kääntyy iltaan. Ystävällisyys, jopa merkityksettömän tuntuinen, niin kuin tässä tarinassa, saattaa olla ratkaisevaa aamulla. Miltä virolaisesta työntekijästä olisi tuntunut aamulla, jos hän olisi ollut välipitämätön, tai kylmästi vain käännyttänyt ruotsalaiset ovelta?

Vieraskirjan sivusta otetun kopion laitaan kirkon työntekijä oli lopuksi kirjoittanut, että ruotsalaisjoukko oli kertonut lähtevänsä illalla lautalla takaisin Ruotsiin. Heidän autolauttansa nimi oli M/S Estonia.