Pumpulipeittoja, pelastusliivejä
Sain viisaalta ystävältä viisaan neuvon: ”Koska et voi muuttaa ajatuksiasi tai tunteitasi, muuta toimintaasi. Se muuttaa ajatuksiasi ja tunteitasi.” Siihen neuvoon nojaten hengähdän, olen lukematta uutisia, surematta Syyriaa ja surmattua kahdeksanvuotiasta. Jätän pois elämästäni ne asiat, joita en jaksa ja teen asioita, joista nautin.
Tällaisina aikoina, jolloin ihoni on niin ohut, ettei se kestä elämän painoa, saan olla ihan hiljaa, kääriytyä pumpuliin ja hengittää sellaista ilmaa, jota keuhkoni sietävät. Kun jäätävä todellisuuden tuuli ja riittämättömyyden puhuri puhaltavat lävitseni pidän itseäni hetken hyvänä. Vakuutan itselleni, että minä saan, minun pitää huolehtia itsestäni kaksin verroin, koska minä olen yksin minä, yksin, minä.
Silloin keinutan nukkuvaa lasta,
kävelen keskellle hiljaista metsää,
poltan kynttilää, syön hyvää, kuuntelen musiikkia, muualta kotoisin olevaa.
Ne ovat pumpulipeittojani, pelastusliivejäni. Ne pitävät minua pinnalla, kun vesi on liian kylmää ja korkealla ja en osaa uida. Mitkä ovat sinun?
Viime keskiviikkona vietettiin paitsi Aleksis Kiven päivää myös Maailman mielenterveyspäivää. Muistin silloin lämmöllä toista viisasta ystävääni, keittiöpsykologia, joka teki minulle menneenä juhannuksena diagnoosin ja antoi samantien hoidonkin. ”Kärsit Jeesus-kompleksista. Luulet, että tehtävänäsi on kantaa kaikki maailman taakat. Se ei ole niin, sinä et siihen pysty.” Sitten hän piirsi kädellään kehoni rajoja. Makasin hiljaa ja uskoin hänen sanojaan: ”Et ole Jeesus, et ole Jumala. Olet ihminen, saat olla pieni ja turvassa.”
Kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme kertoo mielen sairastumisesta Seitsemäs Taivas -ohjelmassa. Hurme sanoittaa hulluksi tulemista hullun hyvin. Hänen mukaansa pahinta psykoosissa ja sen jälkeisessä masennuksessa oli, että kadotti muut ihmiset ja heidän mukanaan lohdun. Maarit Tastulan toimittama ohjelma kosketti, tuli liki ja vakavasta aiheestaan huolimatta – lohdutti.
Toivottavasti Aleksis Kivelläkin, kansalliskirjailijalla, masentuneella alkoholistilla, särkyneellä ihmisellä, oli lähellä ihminen, joka vakuutti: ”On kaukana kavala maailma.”
– Mirka Maaria