Epätäydellisyys tekee kauniin

Kun lumi sulaa kevään tullen, sen alta ei paljastu pelkkää kauneutta. Väritöntä heinää, mätiä lehtiä, roskia ja koiranpaskaa. Kuraa on kaikkialla, kun sulamisvedet sekoittuvat liejuksi hiekan ja muun maa-aineksen kanssa. Siitä on vielä matkaa kesän kukoistukseen.

Mutta kauneus on subjektiivista ja suhteellista. Katsojan silmässä. Minä rakastan epätäydellisyyttä, virheitä, säröjä. Pieni epäkohta täydellisessä tekee kokonaisuudesta kauniin. Ehkä siksi, koska se on inhimillistä. Kukaan ei ole täydellinen. Kaikkein vahvimmankin kauneus on heikkoudessa, siinä, ettei ole kaikkivoipa. Se on armollista.

Ja kaikesta voi löytää kauneutta, kun sitä osaa etsiä. Minä löysin ”rumasta” paljon kaunista tänään keväisellä kävelylläni.

Kuravesi hohti kauniin punaisena auringossa.

Lakoon painunut kuiva kaisla aaltoili kuin meri.

Mätien lehtien keskeltä pilkotti sieviä punaisia sieniä. Kuka tunnistaa lajin?