Vapaus valita itse
Lapsia kastaessa huomaa, että osa vanhemmista suosii nykyään nimiä joiden perusteella lapsen sukupuolta ei voi tietää. Lapsi voi olla vaikka Tuohi tai Villa. Joskus tämän takana on perusteluna se, että lapsi voi sitten itse valita sukupuolensa. Tai ainakaan lasta ei tietyn nimen perusteella pakoteta tytön tai pojan muottiin. Sillä totuus on kuitenkin se, että vasta aikuisena voimme leikkauksella korjata sukupuolemme, jos niin tahdomme.
Jos pieni poika tahtoo pukeutua vaaleanpunaiseen prinsessapukuun tarhan naamiaispäivään, häntä on ajan hengen mukaan siihen kannustettava. Jos pieni tyttö tahtoo samaa, on vanhemman kyseltävä mielessään onko hän kasvatuksessaan ohjannut tyttöä liian kapeaan naisen malliin.
Olin ostamassa silkkinauhoja ompeluliikkeestä kahta kastemekkoa varten. Toinen mekko menee pojan päälle, toinen tytön päälle. Otin hyllystä ensin vaaleansinistä nauhaa pojalle ja vaaleanpunaista nauhaa tytölle. Mutta sitten mieleeni muistui, että ei ole minun tehtäväni päättää lasten henkistä sukupuolta. Kastettavat eivät ole vauvaikäisiä ja voivat valita nauhan värin itse.
Kastemekot tulevat lasten päälle ensi lauantaina Helsingissä järjestettävään kastepäivään. Kastehetkessä kastetaan monta lasta yhtä aikaa. Päivään on erityisesti kutsuttu lapsia perheistä, joissa vanhemmat kuuluvat kirkkoon, mutta syystä taikka toisesta he eivät ole tuoneet lapsiaan kasteelle lasten ollessa vauvoja. Suomessa jää vuosittain kastamatta satoja lapsia, vaikka vanhempien kirkkoon kuulumisen myötä vanhemmilla olisi myös velvollisuus tuoda lapsensa kasteelle.
Aiemmin tänä vuonna näihin perheisiin lähetettiin Helsingissä kysely siitä, mitkä ovat olleet syyt jättää lapsi kastamatta. Yleisin vastaus kyselyyn oli, että lapsen tulee saada itse valita kastetaanko hänet. Vanhemmilla ei kuulemma ole oikeutta tehdä tällaista päätöstä vauvan puolesta.
Joka vuosi minulla on ollut rippikoulussa nuoria, jotka on kastettu vasta rippileirin jälkeen. Eräs tyttö sanoi minulle kerran, että hänet jätettiin aikoinaan kastamatta juuri siitä syystä, että hänellä olisi vapaus isona itse valita kastetaanko hänet vai ei. Tyttö sanoi, että hänestä tuntuu kauhealta, että kaikki se hyvä mikä mielikuvissamme kasteeseen sisältyy, Jumalan siunauksen pyytäminen, Jumalan perheväkeen liittyminen, lupaus ikuisesta elämästä, sitä kaikkea hänen vanhempansa eivät hänelle valinneet, kun hän oli pieni ja avuton vauva.