Luukku 6: Miksi kuulua kirkkoon?
Ainakin siksi, että tämän kirkon ykkösmies Kari Mäkinen (<3) puhui tänään saarnassaan ”että murtuminen, epävarmuus ja rikkinäisyys kuuluvat täyteen, ihmisarvoiseen, Jumalan antamaan elämään.”
Sehän on niin, että Jumalaan uskomisesta ei tarvitse kenenkään maksaa, se jos joku on ilmaista. Mutta sellaiset asiat kuin perhekerhossa väkeretty sormivärimaalaus, kastejuhlan virsimonisteet, haravoitu hautausmaa, riparin iltanuotiomakkara, lähikirkkosi maalattu katto, työttömien rantasaunavuoro, rukous puolestasi sunnuntaiaamuna, kaunein tietämäsi joululaulu säestyksellä, tämä blogi, joku joka on läsnä sairaalassa, oppilaitoksessa ja vankilassa, joku kenen luo mennä kun puoliso pettää tai kun läheinen ajaa rekan alle tai kun tili on miinuksella. Ja paljon muutakin. Näillä kaikilla on hintalappunsa, tarvitseepa niitä itse tai joku toinen.
Oman navan ympäriltä kirkosta kurkotetaan myös toisaalle, esimerkiksi ulkomaanavun kautta. Meilläkin on tämä oma keräysproggiksemme, johon haastamme teitä mukaan.
Tänä vuonna kirkkoon on muuten liittynyt mm. Tarja Halonen. Olkoon se nyt ainut viittaus itsenäisyyspäivään (sen lisäksi että Irja Askolan puku linnan juhlissa kiinnostaa).
Minua lohduttaa se, että muut uskoo vaikka itse horjuisin, muut rukoilee (myös puolestani) vaikka minä en jaksaisi. Lohduttaa, että viehättävä Jesse on pää ja sitten tähän ruumiseen mahtuu kaikenlaista säätäjää eri lahjoillaan tekemään Jumalan hommia. Minua lohduttaa jopa riita: tämmöistä se on täällä meidän epävarmojen ja rikkinäisten kanssa, koska ”Jumalan valtakunta ei ole vahvojen ja voittajien valtakunta. Se on maan hiljaisten, köyhien ja murtuneitten valtakunta.”