Luukku 16: Pitääkö ystävän uskoa Jumalaan?

Luukussa kysytään: Onko minulla ystäviä, jotka eivät jaa ajatuksiani uskosta, eivätkä usko Jumalaan tai kuulu kirkkoon? Ja vielä: hyväksynkö heidät sellaisina vai rukoilenko salaa heidän puolestaan?

Kyllä, kyllä minulla on ystäviä, jotka eivät usko samalla tavalla kuin minä tai eivät kuulu kirkkoon. Ja kyllä he ovat ystäviäni siinä missä uskovatkin. Myös minä koen, että saan olla heidän seurassaan juuri sellainen kuin olen. 

Tietysti monet ystävistäni tulevat samasta maisemasta kuin minä itse, ovat työkavereita tai seurakuntalaisia, joista on tullut ystäviä. Mutta eivät kaikki. Ajattelen, että silloin kun ihminen on sinut oman jumalasuhteensa tai vakaumuksensa kanssa, toisenlainen uskonnollisuus tai uskonnottomuus ei ole uhka.

Olen itse kasvanut vahvan uskonnollisen perinteen keskellä ja kokenut toisinaan ystävieni keskellä erilaisuutta, katsonut maailmaa marginaalista. Joskus omaa taustaansa on hävennyt, mutta enimmäkseen olen ollut siitä onnellinen. Olen myös kahden uskonnontutkijan lapsi, ja siksi saanut katsoa tätä maailmaa uskontojen ja kulttuurien vinkkelistä. Erilaiset uskot ja erilainen uskonnollisuus on ollut kiinnostavaa ja sitä on arvostettu. Ennen kuin minusta tuli pappi, olin itsekin kulttuurintutkija. Ja olen tietysti vieläkin. Minulle ajatus ”käännyttämisestä” tai maailman kristillistämisestä on aina ollut hankala.

Toivon, että osaisin nähdä toisen ihmisen ihmisenä, enkä lokeroida häntä ja hänen mielipiteitään esimerkiksi vain uskonnollisuuden kautta. Ei se helppoa ole, mutta olen oppinut, että samasta ja hyvinkin yhteneväiseltä näyttävästä uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta tulee monenlaisia ihmisiä. Tietysti usko voi tuoda ja tuokin ihmiseen vahvojakin sävyjä, mutta ihminen on elämänkertomuksensa kanssa aina paljon muutakin.

Ehkä joskus vaikeampaa on ”omien” kanssa. Toisinaan ottaa päähän ja tuntuu kipeältä, kun joku ”tietää kaiken”, omii totuuden, ja sen Jumalankin. Mutta haluaisin elää sovussa!

Mutta joo, kyllä minä usein henkäisen ystävieni puolesta ja puoleen. Pyydän heidän elämäänsä kaikkea hyvää, sitä mitä he tarvitsevat: suojaa, rohkeutta ja iloa. Ja rukoustahan se on.

Blogiystävät, te kaikenlaiset, muistakaa meidän joulukeräys!