Parempaa viiniä

Viinipuun hoitamiseen kuuluu, että ajallaan kaikki leikataan pois. Siellä ne talvisin törröttävät, rumina torsoina. Ulla kirjoittii tiistaina viinistä ja me olemme molemmat kulkeneet useasti samoissa etelän maisemissa. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten niistä töröistä voi saada mitään hedelmää.

Onneksi ihminen ei etukäteen tiedä, mitä hänellä on edessään. Silloin kun on terve, elämänsä kunnossa, ystävien ympäröimänä, seesteinen, eniten onnellinen, rakastunut, saa aikaan hyvää tai menestyy – silloin on syytä pomppia riemusta, nostaa malja, hengittää syvään ja painaa tuo hetki mieleensä. Mutta ihan kuin viinipuulla: riisuttuna paljaaksi kaikesta edellä mainituista ei toivo kuitenkaan ole mennyt. Tulee vielä uuden sadon aika.

Sillanpään pääkirjoituksessa mietittiin Nelson Mandelan elämää. Mandela olisi voinut tavattoman monta kertaa luovuttaa. Hyviä hetkiä antaa periksi olisi ollut isän kuollessa, äidin antaessa hänet pois, rahattomana mustana 22-vuotiaana Johannesburgissa, lapsen kuollessa, avioerossa, elinkautisen vankeusrangaistuksen saatuaan, 26 vuotta tuomiota istuttuaan, ennen kolmannen avioliiton solmimista. Näyttää kuitenkin siltä, että monella tapaa riisutusta elämästä kasvoi jatkuvasti uutta hedelmää käsittämättömistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Viehätyn sankaritarinoista ja ihmeellisistä elämänkohtaloista. (Mandelan elämänkerta Pitkä tie vapauteen kannattaa ehdottomasti lukea) Riipun heltiämättä kiinni siinä, että leikkaamalla ja riisumalla voi lopputuloksena olla parempi sato, paremmat hedelmät, parempi viini.

”Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän.” Joh.15:2

Juhannustaika: jos seisoo kännissä veneessä, voi nähdä rannalla tulevan leskensä. Älkää tehkö niin. Muilla tavoin viettäkää mahtava juhannus, maistakaa viinissä sen kaikki vaiheet arvostaen niitä!