Kissa pöydällä
Toimittaja Wali Hashi nosti sen pöydälle, suomalaisen alkoholikulttuurin. Kiitos, veli Hashi.
Suvussani ja perheessäni on ollut ja on alkoholin väärinkäyttäjiä, niin kuin lähes jokaisessa suomalaisessa suvussa. Heitä voi kutsua alkoholisteiksi, jos haluaa nähdä heidät vain sen yhden asian kautta. He ovat kuitenkin myöa isiä, äitejä, veljiä, siskoja, setiä, tätejä, poikia, tyttäriä. He ovat herkkiä mieleltään, avuttomia tunnistamaan ja jakamaan tunteitaan siinä määrin, että elämä olisi siedettävää ilman humalaa. Heidän kaikkien kohtalot ovat surullisia ja ne kohtalot koskettavat paitsi heitä itseä myös meitä, kymmeniä ihmisiä heidän ympärillään. Heistä kukaan ei suunnitellut alkavansa isona alkoholistiksi.
He ovat itse vastuussa teoistaan, mutta he ovat myös uhreja. Puhumattomuuden, kovuuden ja suomalaisen alkoholikulttuurin uhreja. Sen kulttuurin, jossa juomattomuus on seliteltävä valinta, juominen ei. Sen, jota ylläpidetään nauramalla kännäysjutuille.
En ole koskaan ymmärtänyt, miten ihmiset voivat nauraa sille tilalle, jossa suurin osa perheväkivallasta, kuolonkolareista, tapoista, itsemurhista, pettämisistä ja pahoinpitelyistä tapahtuu. En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka muuten ovat valistuneita yksilöitä ja kannattavat toisista huolehtimista, eivät laajenna ajatteluaan koskemaan myös alkoholikulttuuria. Tutkimusten mukaan sekä alkoholin saatavuuden vähentäminen että pidättyväisemmin alkoholin käyttöön suhtautuva ympäristö vähentävät alkoholin haittoja lähes kaikilla käyttäjäryhmillä. Toisin sanoen: niin kauan kuin on sosiaalisesti hyväksyttyä olla tolkuttomassa humalassa, niin kauan joudumme katsomaan 13-vuotiaita pusikossa oksentajia ja murheellisia väkivaltatilastoja.
Alkoholin aiheuttamat haitat peittoavat siitä saatavan nautinnon niin moninkertaisesti, että olisin valmis hävittämään koko aineen samantien huolimatta kaikista hienoista mauista, jotka jäisivät sitten minultakin saamatta. Mutta koska alkoholin kieltäminen tai hävittäminen ei ole mahdollinen ratkaisu, on löydettävä keino, jolla sen käyttötapaa voi muuttaa. Kirjailija Caitlin Moran on sanonut pornosta viisauden, jota ajattelin lainata alkoholikulttuuriin. Moranin mielestä pornoa pitäisi lisätä, koska mitään muuta mahdollisuutta sen vähentämiseksi ei ole. Moranin kannattama porno ei olisi tavanomaista ihmistä esiinneellistävää ja naista alistavaa pornoteollisuuden pornoa, vaan se olisi humaania erotiikkaa, jossa seksi on kaunista ja toista kunnioittavaa. Tällaista kuvastoa tuottamalla ihmisille annettaisiin valinnan mahdollisuus ja vallattaisiin tilaa normipornolta.
En tiedä, toimisiko Moranin idea pornon suhteen. Alkoholin suhteen se toimisi ja jo toimii. Järkevä, maltillinen kohtuukäyttö on kaunista erotiikkaa, joka vie kännäämisen, pornoteollisuuden pornon, aseman. Huolestunut hiljaisuus valtaa tilaa hyväksyvältä naurulta liikakäytöstä puhuttaessa. Ihmiset oppivat kohtaamaan itsensä, tunteensa ja toiset ihmiset ilman kemiallista puskuria. Ilo ilman viinaa ei ole teeskentelyä. Asenneilmapiiri on vähitellen muuttumassa. Tämä laulu ei ehkä kiteytäkään maailman loppuun asti suomalaisen kulttuurin ydintä:
http://www.youtube.com/watch?v=4VBPS4JoT9o
Esseisti Antti Nylén sanoi joskus jossakin suunnilleen niin, että alkoholia ei pitäisi koskaan juoda mihinkään tunteeseen, ei sen kummemmin iloon, suruun kuin ärsytykseenkään. Sitä pitäisi juoda vain silloin, kun sitä ei tarvitse, sillä silloin kun sitä ei tarvitse, juominen pysyy helpommin kohtuudessa. Täällä voit testata käytätkö alkoholia sopivasti, kohtuullisesti vai liikaa. Täältä löydät järjestön, joka noussut kapinaan känniä vastaan.
– Mirka Maaria