Äänivalta
Jokin aika sitten Haartmanin sairaalan päivystyksessä vastaanottovirkailija ilmoitti minulle väsyneellä ja tympääntyneellä äänellä, että minun vaivani vuoksi ei kannattaisi tulla jonottamaan päivystykseen. Kun pääsin liukuovista ulos, purskahdin itkuun. Saman asian ilmoittaminen lempeällä äänellä ja ystävällisin sanankääntein olisi saanut minut kenties lähtemään kotiin luottavaisin mielin ja hyvin palveltuna.
Vauva oppii jo kohdusta käsin tuntemaan äitinsä äänen. Isätkin puhelevat syntymättömälle lapselleen vatsan läpi. Kun lapsi syntyy, hänelle puhutaan yleensä eri äänellä kuin aikuiselle puhutaan. Minun on vaikea puhua lapsille. En tunne paljoa lapsia. Joskus siitä on ollut hyötyäkin. Tuttavani lapsi sanoi kerran, että minulle on mukava puhua, kun puhun hänelle niin kuin aikuiselle puhutaan.
Meitä pappeja syytetään usein siitä, että meillä on erityinen virkaääni, jonka käännämme päälle, kun on saarnan tai juhlapuheen aika. Nuo syytökset osuvat valitettavan usein oikeaan. Ihmisillä on eri ääni eri tilanteissa. Puhun puolisolleni toisella äänellä, kun ystävilleni. Puhun ystävälleni enemmän Oulun murteella kuin työtovereilleni. Vanhemmilleni puhun toisella äänellä kuin kohtaamilleni ihmisille työpaikallani. Luontevinta on varmasti puhe puolison ja ystävien kanssa.
Joissakin kulttuureissa ei ole kohteliasta kertoa huonoja uutisia suoraan. Täällä meillä on toisinpäin. Suoraa puhetta arvostetaan. Kun olin pieni, koulussa opetettiin puhelimeen vastaamista. Kohteliasta oli vastata hymyssä suin. Mutta näin ohjeistetaan kuulemma radiojuontajiakin. Ilon kuulee äänestä. Jos joku sanoo sinulle sääliä äänessään, että rakastaa sinua, itse viesti vesittyy täysin. Kun ihminen on rehellinen, sen kuulee äänestä.
Vaikka lapsille puhutaan eri äänellä kuin aikuisille, se ei tarkoita, että lapsille puhutaan vilpillisellä äänellä. Kuulemma jo reilun vuoden ikäinen lapsi oppii kuulemaan aikuisen äänestä, jos aikuinen narraa. Vaikka meillä on erilaisia puherooleja eri yhteyksissä, niiden tulisi olla aitoja. Poliitikot saavat usein syyt niskoilleen vilpillisestä puheesta. Kun yritetään kuulostaa virallisilta ja vakuuttavilta, saatetaankin itse asiassa menettää aitoudesta iso pala.
Äänessä on valtaa. Pelkällä äänensävyllä voi lohduttaa ja arvostaa tai loukata ja torjua, vaikka asiasisältö, se mitä sanotaan, olisi kummassakin tapauksessa sama. Elokuvissa Jumalan ääni on aina kumea ja jylisevä, vallan ääni. Jeesus itse sanoo Raamatussa, että Hänen äänensä on usein tässä elämässä se ääni jota me emme kuule. Apua pyytävän ihmisen ääni.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ ”Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ Matt. 25:35-40
Nanna H.