1. Luukku: Fanipostia Juha Tapiolle

 

Juha Tapio, mä ihailen sua . Sun keikoilla olen joskus itkenyt keikan alusta loppuun asti.

En tiedä, miten sä sen teet, mutta  sanat menee suoraan kaikkien panssareiden läpi ja niin kuin ne

olis just mun elämästä. Semmoinen itkeminen on puhdistavaa. Ei kai sitä muuten raahautuisi vartavasten

keikalle nautiskelemaan nenäliinat mukana?

 

Sä oot sanonu, ettei lauluja tehdessä voi kelata, mitä muut niistä ajattelee. Ja ainoa kriteeri on, että biisi

koskettaa itseä. Sun aitous puree. Ilmeisesti muutamaan muuhunkin. Mutta taitava sun täytyy olla, koska niin

moni kokee, että sä oot tehny biisin just ”mun elämästä”.

 

Ihailen myös sitä, että olet onnistunut nousemaan gospelpiireistä koko kansana Juhaksi. Ja voit laulaa

Jumalastakin niin, ettei hengellisyys ole jokin irrallinen ärsyttävä osa-alue. Mutta, että spirrepuoli on sulla mukana

biiseissä, jos tarve niin on sanoa tai olla sanomatta. Koen sun monet kappaleet hengellisinä(kin), vaikkei

Jeesusta mainita. Semmoista elämän keskellä teologiaa tämä aika tarvitsee. Tai jos ei aika, niin minä ainakin.

 

Ihailen sitäkin, että kaiken suosion keskellä sä oot niin tavallinen ja kunnollinen. Pelaat jalkapalloa, harrastat

ruoanlaittoa ja lukemista. Ja, että sulla on kaksi lasta ja vaimo. Ihailen, sitä, että olet ollut saman naisen

kanssa yli 20-vuotta ja sanot hullaantuvasi hänestä yhä uudestaan. Voisin nostaa sut parisuhdetaitojen

kansikuvapojaksi ja antaa parisuhdepalkinnon. Ja sun vaimolle tietty myös se parisuhdepalkinto.

 

Niin ja hauska sä oot tietenkin myös. Se nähtiin Vain elämää -sarjassa. Kai sussakin joku vika on, onko? Itsestäsi

oot sanonut, että olet arjessa tarpeettomankin tukkoinen ja jäyhä (niin vaikka ne biisit antaa sellaisen

vaikutelman, että sä oot kokoajan auki elämälle ja kaikille tunteille). Mahtavaa kuulla, että joku ns.

puute sussakin on. Mutta se puutekin on sulle kuitenkin plussaa, oot niinku ihminen. Taas annat niitä

samaistumiskohteita, että edes Juha Tapio ei ole kokoajan avoin.

 

Mä muutin pian neljä vuotta sitten takaisin lapsuuteni kotikaupunkiin Porvooseen. Jotenkin spookia oli, että

Ohikiitävää soi silloin kaikkialla. Se soi mm. silloin kun tapasin sen miehen, jota olin tyttöryhmässä ollut yläasteella mukana

kiusaamassa ja sen miehen, joka oli ollut ensirakkauteni. Eikö ole vähän outoa?

 

Nyt ensimmäisenä adventtina kuuntelen ”Pettävällä jäällä”. Minusta se kuulostaa nykyajan Hoosianna-

virreltä. Eihän mikään ole varmaa; kenen tahansa terveys, työpaikka, status,varallisuus, asema, maine ja ihmissuhde

voi yhtäkkiä pettää jalkojen alla. Silloin voi nostaa katseensa ylös ja huokailla sun sanoin:

 

Matkallaan, he suojan saa,

Pienistä hetkistä toisiaan vasten,

Korkeuteen, huokailee,

Varjele tiet tämän maan orpolasten.

 

Riittäisikö täällä

Pettävällä jäällä,

Yksi jonka kanssa, ei yksinäinen oo

Riittääkö se täällä, pettävällä jäällä?

 

– Minna T.

 

Juha Tapio

Muusikko syntyi vuonna 1974 Vaasassa, mutta vietti nuoruutensa Ylistarossa.

Asuu nykyään Tuusulassa vaimonsa Raijan ja kahden poikansa kanssa.

Julkaisi lokakuussa yhdeksännen Lapislatsulia-albumin.

Harrastaa jalkapalloa, ruuanlaittoa ja lukemista.

 

• Oisko tulta? -joulukalenteri on tänä vuonna sellainen, että kirjoitamme joka päivä jouluun asti julkisen fanikirjeen julkkikselle, jota ihailemme

jotenkin.