Kouluampumisista osa MMXIV

Leipää ja lellimistä.

”Miksi minun on pakko opiskella matematiikkaa?” kysyin monta kertaa ala-asteella. ”Että pärjäät kaupassa!” ja ”Se kehittää loogista ajattelukykyä!”

Eikö kouluampujat ole sitten käyny matematiikan tunneilla, jos ne ei kerta tajua, että ei ole kovin loogista ajaa asiaansa päättömällä ammuskelulla?

Tuomioja otti kantaa esittämällä uskonnonopetuksen poistoa ja historianopiskelun lisäämistä. Kristilliset älähtivät ja esittivät ei ainoastaan vastalauseen vaan myös uskonnonopetuksen lisäämistä perhesurmien ja kouluampumisten ennakoivaksi hoidoksi. Minusta tulee todennäköisesti erittäin oikeudenmukainen ihminen kunhan olen selvinnyt tästä kahdeksan opintopisteen etiikan tentistä, eikö niin? Eiku miten sen meni? Mikä meille opettaa funtsimista, hunteeraamista, kreaamista, ajattelua?

Viime syksynä ajattelin ajattelun kehittymistä kun tapasin paljon ihmisiä jotka eivät koskaan olleet käyneet koulua. Millä tasolla minun ajatteluni olisi, jos en olisi selvinnyt jo 15 vuodesta suomalaisessa koulujärjestelmässä? Jos olisin kasvanut sellaisten ihmisten ympärillä, joista kukaan ei osaa lukea? Mistä minä koen saaneeni tämän hetkisen ajatteluni välineet?

Mielikuvituksen kehittymisestä kehuisin lukemiani kirjoja, jotka ovat luoneet vaihtoehtoisia todellisuuksia.  Opin että muutos on mahdollista ja toimintavaihtoehtoja useita. Etiikan ja moraalin kehittymisestä syyttäisin vanhempiani, kristillistä kasvatusta, monenlaisia ystäviäni ja jostakin tullutta mielenkiintoa ”maailman asioiden seuraamiseen”.

Historian tunneilla olen kuullut ihmiskunnan suurimmista rikoksista ja oppinut olemaan varovainen ihmisten jaottelussa. Uskonnon tunnilla olen oppinut uskontojen varjolla tehdyistä sodista ja oppinut ymmärtämään kristinuskoa ja muita uskontoja paremmin kun tunnen niiden taustan. Matematiikan tunnilla olen oppinut tarkistamaan alennetun tuotteen hinnan ja sen, että ihmisarvo lähenee äärettömästi ääretöntä.

 

Perunoita ja parkumista

Paluu tosiasioihin. Viime kädessä uskon, että moraalin ja etiikan tärkein ja paras opettaja on toinen ihminen. Jos nuorella ei ole syystä tai toisesta ollut mahdollisuutta luoda tasavertaista ja/tai keskustelevaa suhdetta toisten ihmisten kanssa, vaikea häntä on näköalattomuudesta syyttää.

Välittämistä voi oppia tulemalla välitetyksi, rakkautta näkemällä sen monenlaisia olomuotoja ympärillään. Me, joilla on valinnan mahdollisuus, rakastetaan toisiamme mahdollisimman paljon! Ei koskaan jätetä sitä ääneen sanomatta ja teoilla näyttämättä jos se vain suinkin on mahdollista!

Ollaan silti kohtuullisen armollisia, jooko?

 

Kristus ja Kristuksen kaveri

– Juudit

Ps. Kuvat kertovat asioista, joita minun lapsuuden kodissani on ollut.