Seitsemän kuolemansyntiä: Ahneus
Ahneus tulee näkyväksi esimerkiksi ihmishenkiä vaativissa tehdasonnettomuuksissa kuten Bangadeshiin Dakhassa viime vuonna,
luonnon ja ihmisten elinkeinojen tuhoamisessa kuten suuryhtiöiden ryöstökalastuksesta puhuttaessa,
suomalaisessa turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa,
sekä kehittyneiden maiden kansalaisten koko ajan kasvavassa eriarvoistumisessa.
Niin kauan kuin muistan, olen jollakin alkukantaisella ja alitajuisella tavalla pelännyt rikkautta ja tuntenut vastenmielisyyttä rahaa kohtaan. Kun ensimmäiset isot rahat tulivat tililleni (lue: kesätyöpalkka), kävelin äkkiä kaikkien kauppojen ohi, etten levottomassa mielentilassani olisi mennyt sisään ja ostanut, rahoista eroon päästäkseni, vaikkapa vesisänkyä. Olen tiennyt, että rahalla voi olla minuun suuri voima, siksi minun ei kannata edes yrittää hankkia sitä.
Jani Kaaro kirjoitti tammikuun alussa Helsingin Sanomien kolumnissaan pysäyttävää tekstiä rahan vaikutuksesta ihmiseen:
Minnesotan yliopiston psykologi Kathleen Vohsin mukaan raha virittää ihmismielen ainutlaatuiseen psykologiseen tilaan. Kun ihmiset ovat rahamoodissa, he tuntevat vähemmän empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ja tunne yhteenkuuluvuudesta muun ihmiskunnan kanssa heikkenee. He tuntevat olevansa omavaraisia eivätkä tunne tarvetta ottaa muita ihmisiä huomioon. Itse asiassa, muut ihmiset muuttuvat rahamoodissa olevalle häiriötekijäksi – elleivät he sitten palvele tämän omia etuja.
Näin tapahtuu tutkimusten mukaan lähtökohtaisesti kaikille ihmisille, jotka saavat rahaa. He alkavat luulla pärjäävänsä yksin, he tuntevat olevansa muita ylempänä eikä heidän tarvitse ottaa enää toisia huomioon. Siksi ihmiset rikastuessaan, esimerkiksi poliitikot kohotessaan korkeampaan virkaan, unohtavat aiemmat periaatteensa. (Tästä huomionarvoisena poikkeuksena mainittakoon Uruguayin presidentti José Mujica, joka antaa 90 prosenttia palkastaan hyväntekeväisyyteen.) Harva ihminen kykenee omistaessaan olemaan kiitollinen ja välttämään ahneutta. Rikkaan ihmisen on vaikea olla hyvä lähimmäinen.
Ei siis ihme, että Jeesus aikoinaan puhui yksiselitteisesti ja järkähtämättä rikkautta vastaan. Niin meidänkin pitäisi paitsi puhua, myös toimia. Koska kaikki, siis ihan kaikki, on lahjana meille annettua, lahjana meidän kuuluu kaikkea myös jakaa.
– Mirka Maaria