Wardi sekoitti pääni

Lämpimät värit vetivät minua magneetin lailla puoleensa. Oli pakko suunnata Ateneumiin Rafael Wardin näyttelyyn.

Tuijotin hänen maalauksiaan hämmentyneenä. Niiden ihmishahmot katosivat jonnekin värin ja valon myrskyyn.

Miten hän kuvaa ihmistä? Ihminen joutuu olemaan monessa maalauksessa epäolennainen. Ihmishahmolla ei ole niin suurta merkitystä. Hänet häivytetään valon hehkun tieltä. Hänestä tulee maalauspohjaa.

Tässä on jotakin hyvin tuttua ja turvallista.

Pappi voi toivottavasti olla kuin ihmiset Wardin maalauksissa. Häivytettynä taustalle todellisen valon näkymiseksi. Sitä ihmiset tulevat kaivaten etsimään. Ei minua kuulemaan ja katsomaan. Se on vapauttava ajatus. Siitä tulee mielekkyys tämän työn tekemiseen ja paljoon esillä olemiseen.

“Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”, sanoi Jeesuksesta Johannes Kastaja. Johanneksesta kirjoitettiin: ”Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli” (Joh 3:30, Joh. 1:8).

Wardin näyttelyssä fiilistelin kuin yöperhonen valon lähteen äärellä. Se on sittenkin olemassa. Valo.

Wardi kutkutti minua. Mikä on hänen salaisuutensa? Voitte käydä katsomassa itse. Ateneumissa Rafael Wardin näyttely   2.3.2014 asti.

-Katja-Maaria
Kuva: Johanna Mantere