Sopimattomia normeja

Jotkut normit on ihan hyviä. Kuten vaikka että litra on litra ja joku tietää, kuinka paljon se litra oikeasti on. Ja vaikka maili ja kilometri ja vaikka ne onki keskenään aika epäsuhteessa niin ne on ihan hyviä olemassa ja helpottaa yhteistä toimintaa.

Sitten on normeja, jotka joidenkin mielestä saattaa helpottaa yhteistä toimintaa, mutta toisten toimintaa ne hidastavat, vaikeuttavat ja tekevät jopa sietämättömäksi. Tällaisia normeja nousee esimerkiksi kummituskäsitteestä ”julkinen puhe”, oppikirjoista, perheen perinteistä ja muutamista muista paikoista.

Me kasvamme niihin tietämättä ja tietoisesti ja samalla huomaten ja huomaamattomasti kuvittelemme että voimme sen pohjalta määritellä, mikä on normien mukaista ja usein vielä nimitämme sitä normaaliksi, vaikka niillä ei olisi keskenään mitään tekemistä.

Siinä samalla rajoitamme itsemme ja toisten toimintaa normien sisällä pysyväksi, syytämme itseämme ja muita normirauhan rikkomisesta ja olemme syypäitä siihen rangaistukseen jonka yhteisö ja oma mielikuva kustakin normirikkomuksesta erikseen määräävät.

Normeista voidaan päästä luopumalla, luovuttamalla ja päästämällä irti – omista ja yhteisistä, todellisista ja kuvitelluista sellaisista. Sitä voi olennaisesti auttaa ja edistää niiden näkyväksi tekeminen.

Kouluarjen normeja rikkomaan on aloitettu Normit-hanke, jonka takana seisovat Seta, Sakki, FSS ja Suomen Lukiolaisten Liitto.

Minun ehdotukseni itselleni ovat seuraavanlaisia:

1. Yritän olettaa vähemmän

2. Yritän kysyä enemmän

3. Yritän kysyä olettamatta, en olettaa kysymättä

Aloitetaan tästä normia rikkovasta rukouksesta:

Rukousruno löytyy täältä: Sándor Vály – Erään maalarin merkintöjä 2006-2010

– Juudit