Oletko ikinä tuntenut toiseutta?

Oletko ikinä tuntenut ulkopuolisuutta? Yksinäisyyttä? Toiseutta?

Minä olen.

Erillisyyden kokemus, kelpaamattomuus ja ulos sulkeminen ovat elämäni peruskokemuksia. Kun olin lapsi koulun käytävällä perääni suhaistiin lukemattomia kertoja päivässä ”vitun lesta”. Teininä mennessäni nuorisotalolle minut käännytettiin portailta takaisin, koska ”sun kaltaisillas ei ole tänne pääsyä”. Alakouluikäisten siskojeni kävellessä illalla kotiin heitä ajoi takaa auto, josta uhattiin tappaa heidät. Monilapsisen perheemme viettäessä juhannusta kokolla ohi meni joukkio, josta huudettiin ”polttakaa ne penikat”. Lestadiolaisten ystäviemme autot tuhottiin heidän pihallaan yön tunteina. Se oli viharikos. Kaiken sen keskellä opin puolustamaan ihmisen oikeutta olla monenlainen. 

Kasvoin aikuiseksi. Omaksi kokemani yhteisö – se vähemmistö, jonka vuoksi osa valtaväestöstä oli minut leimannut – torjui minut. Torjunta johtui siitä, että puolustin ihmisen oikeutta olla monenlainen myös yhteisön sisällä. Torjunta teki kipeää. Tunsin tulleeni ulossuljetuksi kaikkialta. 

Vahva omakohtainen toiseuden kokemus on saanut minut ymmärtämään myös muiden toiseutta. Tunnistan toiseuden. Tunnen välitöntä yhteenkuuluvuutta marginalisoituihin ihmisiin, johtui marginalisointi mistä syystä tahansa. Muiden osaan asettumisesta on tullut minulle keskeisintä uskonnon harjoittamista. Niinpä allekirjoitin Tahdon2013 -kampanjan kansalaisaloitteen tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, jota eduskunta tänään käsittelee. Helsingin piispa Irja Askola kirjoitti hienosti FB:ssa: Yritän muistaa, että kun otan kantaa lakipykäliin ja säädöspohjiin , otan kantaa myös ” minnaan & mariin” , ” mikkoon ja mattiin” ja heidän äitiinsä, isäänsä, sisaruuksiinsa. Laki on pykälä, mutta sen toteutus on ” ihmisen tarina”.

Muistuttaisin vielä, että (sitten joskus tulevaisuudessa) uuden avioliittolain hyväksyminen ei muuta suoraan kirkon kantaa asiaan. Näin ollen myöskään avioliittolain hylkäämisen ei pitäisi näkyä piikkinä kirkosta eroamisissa. Kirkko ja valtio eivät ole yhtä, joten toisen päätöksistä ei seuraa automaattisia muutoksia toisen instituutin käytäntöihin. 

Pyydän, pysytään tosiasioissa ja pysytään toistemme rinnalla. 

– Mirka Maaria