Papin päiväkirja

Rakas päiväkirja. Alkaessani kirjoittaa tämä työviikko on kohta puolessa välissä eli maanantaissa mennään. Olen jo melkein rytmissä. Alan mieltää keskiviikon viikonlopun alkamisen merkiksi ja otan levollisemman vaihteen. Aiemmin vapaat torstai ja perjantai tuli jotenkin puskista joka kerta.

Lauantai
Lauantai on nykyään minun maanantai. Kyllä sen huomaakin. Sanat eivät tule yhtä nopeasti suuhun vapaan puheen pitämisessä kuin normaalisti ja putoilevat mielen päältä.Viime lauantaina oli puolenpäivän aikaan kaste. Aamulla todistukset kirjoitettu, puheet printattu. Tukka letillä, yleensä. Parkkipaikalla autossa hiljainen hetki ja rukous vauvan puolesta jos aamulla unohdin. Rauha.
Kysyn aina puhetta varten millaisen vaikutelman vanhemmat ovat saaneet vauvansa persoonasta. Vastaus on yleensä akselilla rauhallinen ja leppoisa – temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Hymyileviä silmiä, herkkää hermostumista ja suuria katseita silmät niin avoinna.
Tuon päivän vauva oli niin levollinen, että uinahteli kesken tilaisuuden ja näytti yllättyneeltä kun kastettiin. Voi mikä rauha pienessä nyytissä!

Kasteen jälkeen alkoi naistenpäivä. Juonsin siellä, ja rakas veli piti konsertin. Nuoren miehen mietteitä ja säveliä. Juustokakkua ja yhteistä pohdintaa, kiireen kesytystä.
Lähdin kesken hyvän hetken kotiin kirjoittamaan saarnaa. Se oli elänyt päässä pitkin viikkoa. Aihe meni jotenkin sydämeen. Joskus öisin pulpahteli ajatuksia ja naputin kännykkää yrittäen olla herättämättä miestä.
Lauantai-iltana palaset löysivät toisensa.

Sunnuntai
Sunnuntaina vähän jännitti tuoda koko homma ihmisten eteen. Sen jälkeen tyhjyys. Mielessä nolla. Jumiksen jälkeen toinen kastejuhla. Ihana herkkä lapsi hellyyttävine poskineen. Kastekahvit mukavan perheyhteisön keskellä.Illalla unohdin että on sunnuntai. Kaupat olivat kiinni ja menin turhaan urheilupaikkaankin. Kananmunia kaapista.

 

 

 

Maanantai
Maanantai-aamuna kiirehdin hakemaan Papu-Pöllön eli pörröisen käsinukkekaverini ja menin perhekerhoon tervehtimään lapsia ja äitejään. Papu on hauska höpsöttelijä, joka tällä hetkellä paastoaa hiiristä, koska niitä ei löydy kirkosta. Olisivatko ne urkupilleissä? Yritän opetella hihkaisemaan “huu!”, innokkaasti lauseiden välissä.
Sitten toimistolle hoitamaan rästiasioita. Työparini kanssa pohdimme lapsityön kokonaisuutta. Mihin budjetti suunnataan. Pidetäänkö yllä tuttua vai tehdäänkö jotain uutta? Leiri? Ja lasten kerhoeväät.

Tiistai
Tiistaiaamuna istun päivystämässä puhelinta.  Olen opetellut vuoden aikana juomaan kahvia, koska sitä on aina tarjolla. Onneksi on makeutusaine ja maito. “Tuossa ammatissa kannattaa varmaan varoa niitä kahvipöydän herkkuja”, minulle sanottiin tuolla kerran. Oikeassa oli mieshenkilö.

Hautaustoimistot soittelevat ja elämänpyörä pyörii. Kirjoitan puhelinsoittojen väleissä sunnuntaita varten nuorten iltamessun liturgiaa eli jumiksen kulkua. Ajatuksia, rukouksia. Näen ensi kertaa kesän riparilaiseni. Matka alkaa. Kolmekymmentä uutta kasvoa. Jännittävää!
Päivystyksen jälkeen parin tunnin rippileiripalaveri. Haluamme ottaa nuoret mukaan rippileirin suunnitteluun ja mietimme tapoja saada heidän mieltymyksiään selville. Draamaa vai videoita, toimintaa vai kirjoittamista.
Sitten tunnin tauko, ja menen iltapiiriin eli Pöllöpiiriin pariksi tunniksi. Siellä virkataan ja ommellaan pöllöjä kastetuille vauvoille osaksi heille lähetettävää pakettia. En osaa virkata. Kuuntelen ja piirrän virkkaajia. Iltakahdeksaksi kotiin.

Haluaisin luoda lisää tilaa kuuntelemiselle. Miten ohjata ryhmäkeskustelua, jossa tullaan kunnioitetuksi ja kuulluksi? Se olisi hyödyllistä osaamista.

 Keskiviikko
Keskiviikko, eli tämän papin perjantai. Palaveripäivä, koska kaikki papit olemme yhtä aikaa töissä.
Meillä oli ihanan ravisteleva palaveri. Mitä työmme voisi olla? Miten yhteistyötä välillämme voisi syventää? Kuinka antaa enemmän vastuuta seurakuntalaisille ja mahdollisuuksia olla mukana?
Sen jälkeen pappien työnjako parille viikolle. Sitten kolmas palaveri, 5-vuotissynttäritapahtuman suunnittelu. Papu-pöllölle lisää puheita. Mahtuisimmeko kaikki samaan piiriin, ja sitten siunaus? Koetan ehtiä piirtää tapahtumalle mainoksen.

Päivä alkaa olla purkissa. Vielä viikonlopun pohtimista. Isosten paneelikeskustelua, hartaus, rippileirin suunnittelua leiriläisten kanssa tiedossa.

P.S. Viime viikko oli vähän erilainen, koska tämä viikonloppu on pyhitetty rippileiriläisin tutustumiseen ja muita toimituksia itselleni ei tullut. Yleensä viikolla tavataan perheitä.
Meillä ei ole ylityölisiä eikä pyhäpäivänlisiä tietenkään. Tämä on tällaista joustavaa työajatonta työtä. Välillä kellon ympäri, välillä pidetään hiljaisempia päiviä!

Iloista viikonloppua! :)
-Katja-Maaria
Papu-pöllön kuva Anna Äystö