Mihin hyvään sinä uskot?
Katsoin koskettavan leipäjonodokumentin. Dokumentin ohjaaja Mikko Piela sai idean ohjelmasta seisoessaan itse leipäjonossa vuosina 2010-20111.
Pielan dokumenttielokuva Kuka välittää? kuvaa köyhyyttä itähelsinkiläisen Myllypuron leipäjonon kautta. Piela ei katso leipäjonolaisia pitkin nenänvartta. Köyhien sijasta hän keskittyy auttajiin.
”Yhteiskunnan turvaverkoissa on nyt suuret silmät, joiden läpi tippuu koko ajan keskiluokkaa toimeentulotuelle ja leipäjonoon. Toivon, että katsoja tajuaisi, että siellä on hänen itsensä kaltaisia – ja miettisi, että miksen voisi olla enemmän sellainen kuin auttajat.”
Moni luulee, että Hurstin leipäjono on ainoa, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan eri leipäjonoja on Suomessa 170 ja niissä käy viikoittain yli 20 000 ihmistä. Leipäjonojen ruokkimat ihmiset ovat vielä runsaammat kun jonottaja ruokkii saamillaan antimillaan myös perheensä.
Kyllä kyllä. Kuka tahansa voi tippua myös leipäjonoon, niin kuin ohjaaja Mikko Piela. Lukuisisita opinnoista ja osaamisestaan huolimatta töitä ei vain ollut. Paljon huonoa säkää sitäkin enemmän. Mutta kuka tahansa voi myös auttaa.
Minäkin olen joutunut/saanut olla sekä leipäjonossa että monenlaisissa auttajatehtävissä. Kun olen ollut avun tarpeessa, apua on tullut usein yllättäviltä tahoilta. Usein sellaisilta, jotka ovat itse jotakin vaikeaa kokeneet. He ovat tienneet miltä kipu ja puute tuntuu Jotkut läheiseni ovat nauraneet kun olen kertonut käyneeni leipäjonossa. Nauraneet. No, nauru saattaa pulpahtaa epäkypsältä ihmiseltä silloin kun ei tiedä miten asioihin suhtautuisi.
Olen vuosia saanut olla myös auttajana. Pappina, terapeuttina ja opettajana en koe asiaa niin, että minä vain olisin näissä kohtaamisissa antajana tai auttajana. Seurakuntalaisiltani, asiakkailtani ja oppilailtani olen oppinut valtavasti elämästä. Ja saanut paljon lämpöä. Monenlaista hyvää.
Me olemme kaikki samassa veneessä.
Ensi syksynä on taas seurakuntavaalit. Seurakuntien luottamushenkilöillä on valtaa päättää, mihin seurakuntien määrärahoja käytetään ja mihin toimintaa suunnataan. Riisiapua vai kriisiapua on yksi seurakuntavaalien sloganeista. Ilman riisiä tulee kriisi ja kriisi tuo mukanaan usein myös riisittömyyden. Mutta mitä supistaa jos on pakko? Tai miten määrärahoja voisi kasvattaa?
Voisitko sinä olla yksi tuleva päättäjä? Voisitko asettua ehdokkaasi tulevissa seurakuntavaaleissa? Sillä on väliä, ketkä seurakunnan (=sen jäsenten) asioista päättävät. Minä ainakin toivon, että päättäjissä olisi niitä, jotka välittävät ihmisistä ja Jumalasta, yhteisestä tulevaisuudestamme. Toivon, seurakuntien diakoniatyö ottaa jatkossakin kopin niistä, jotka syystä tai toisesta jäävät sosiaaliturvan ulkopuolelle.
kts. video diakoni Antti Kulmalasta
– Minna T.