Kirkko ja seksuaalinen ihminen – mahdoton kombo?

Kanttorillakin on seksielämä, vaikkei uskoisi!

Pari viikkoa sitten pullahti silmiini tällainen artikkeli kirkon seksuaalikasvatuksesta. Oivoivoi, mitä…? Mä en edes… Kirkossa työntekijät ovat ihmeissään, mitä opettaa, kun kirkolla ei ole virallista kantaa asiaan. Naurattaa. Ehkä vähän itkettää, enimmäkseen naurattaa. Ei minua naurata se, että oikeasti kaikille ei ole helppoa puhua seksuaalisuudesta, ja että kaipaa työssään opastusta siihen. Naurattaa ajatus, että kirkolla olisi kanta seksuaalisuuteen, joka on olemassa muodossa ja toisessa kirkon ottamatta siihen mitään kantaa. Naurattaa vähän myös ajatus siitä, että riparille hyvällä tarkoitettu seksuaalikasvatusoppitunti lässähtää siihen, että työntekijä yskii, punastelee ja tekee noloja sanavalintoja, jos (ja sen pitäisi olla kun) puheeksi tulee bi- ja homoseksuaalisuus, esiaviollinen seksi tai mikä tahansa heteronormista poikkeava seksuaalisuus ja sukupuoli, ja seksi ei-lisääntymistarkoituksessa.

Sen sijaan ei naurata yhtään ajatus siitä, että työntekijä yskimättä ja punastelematta kertoisi nuorille totuuksia seksuaalisuudesta ja seksistä. Se artikkelissa onneksi tulikin asiantuntijataholta rivien välistä selväksi, että erilaisuus, monimuotoisuus ja erilaiset elämänkaaret olisi oltava opetuksessa esillä, sillä nuoret tulevat erilaisista taustoista ja päätyvät erilaisille poluille.

Jossain Facebookin armoittamassa keskustelussa taas oltiin jyrkästi sitä mieltä, että seksuaalikasvatus ei kuulu rippikouluun lainkaan. Miksei kuuluisi? Jos rippikoulun yksi tehtävä on puhua kasvamisesta ihmisenä, niin seksuaalisuus damn right kuuluu ihmisenä olemiseen. Miksi rippikouluissa ei saisi puhua seksuaalisuudesta ja seksistä? Siksikö, että siitä ei ole virallista kantaa tai koska siitä ei osata puhua? Kenellä on oikeaa tietoa, virallinen kanta, seksuaalisuudesta ja seksistä, ja kuka ei ole koskaan joutunut opettelemaan jotain uutta?

Mitä itse pystyn ihan vain ihmisenä ja toisaalta kirkon työntekijänä sanomaan seksuaalisuudesta ja seksistä, on, että ne ilmenevät monissa muodoissa. On löydettävä oma tapa ja rajat, kunnioitettava niitä, omiaan ja toisten. Ne eivät ole kaikilla samanlaiset. Kun ei riko itseään eikä toisia, on jo noudattanut kristityn ohjenuoraa. Eikä ihminen mene pilalle. Jos erehtyykin itseään vielä paremmin tuntematta rikkomaan omat rajansa, tai huomaa jossain vaiheessa, että joskus tehty valinta ei olekaan enää hyvä, vaikka se tehdessä oli, niin ei hätää. Ihminen ei mene pilalle. Kaikki erehtyvät joskus tai muuttavat mieltään ja oppivat siitä, seksissä ja seksuaalisuudessakin. Sen minä nuorille kertoisin. Ihmisenä, kirkon työntekijänä.

//www.youtube.com/embed/eB1OHhpUjmU

Varma tosiasia sen sijaan on, että David Bowie on paras!

Hemuli