Nyt ei pysty (hiili)neutraaliuuteen?
Kolossaalisia ne (jäätiköt Uudessa-Seelannissa, tämän nimi on Franz Josef) on edelleen, mutta wikipedioippa ”Retreat of glaciers”
Suurimpia henkilökohtaisia taistelujani käyn, kun kohtaan ihmisiä, jotka kyseenalaistavat ilmastonmuutoksen syyt, seuraukset ja olemassaolon. Asiaa, jota on itse kantanut kohtuullisen lähellä sydäntään pitkään, on aika kummallista ja haastavaa yrittää selittää jotenkin alusta ja neutraalisti.
Oma suhteeni ilmastonmuutokseen on aika monisäikeinen, siinä on niin looginen, emotionaalinen kuin uskonnollinenkin puoli.
Looginen on sitä, että se on tieteellisesti totta ja sillä on kolossaaliset ja kertautuvat seuraukset. Ja että toimimisen ja muutoksen aika on nyt.
Emotionaalinen on sitä, että elämäni onnellisimpiin hetkiin on yleensä läheisesti liittynyt luonto ja luonnon kauneus. Olen onnekas, olen saanut siitä paljon nauttia.
Uskonnollinen on sitä, että ”viljele ja varjele”. Nykytuotannolla viljelty ruoka riittäisi tasapuolisesti jaettuna kaikille maailman ihmisille, varjeleminen on myös kaikkien vastuulla. Koen luonnon lahjana ja elämän mahdollistajana, tiedostamaton kulutus on mielestäni yksi maailman vitsauksista. Minun on hyvin vaikeaa olla hengellisesti tuomitsematta ihmistä, joka ei minun mielestäni välitä yhtään tekojensa ekologisista (puhumattakaan eettisistä) seurauksista. Tiedän ettei se minulle kuulu, mutta kun luonto vaan on niin iso juttu.
Yksittäisen ihmisen valintojen vaikutuksesta voi aina argumentoida, minä uskon edellä mainittujen asioiden lisäksi siihenkin. Kansalaisjärjestöjen vetoomuksille on alkanut myös mielikuvani mukaan tulemaan enenevissä määrin painoarvoa, yritän osallistua niihin parhaan tietoni mukaan.
Kysykää, vaatikaa, selvittäkää, arvostakaa olemassa olevaa niin, että pidetään siitä hyvä huoli, ei lamaannuta tai suostuta kertakäyttöön, please. Jos teet parhaasi juuri nyt, Kiitos <3
Kunnosta, kierrätä, kysele, katsele, ole rohkea!
En ole varma, haluanko edes oppia kuulemaan, miksi jonkun mielestä se ei kannattaisi.
-Juudit