9. luukku: Kristinuskon säännöt

 

Nimimerkki Minävain kysyi ajatuksiamme kristinuskon ja sääntöjen/lain yhteydestä.

Aloitetaanpa käsitteistä. Vanhoillislestadiolaisen korvassa sanalla sääntö on aikamoinen painolasti. Sääntölistan koko olemassaoloa vastustin ja argumentoin ensimmäiset 20 vuotta ja sitten totesin että kyllä, mielestäni se on sääntölista ja turha sellainen ja halusin päästä siitä irti. Lain taas miellän niin vahvasti maalliseen lakiin, että puhun mieluiten käskyistä.

Henkilökohtaisen historiani myötä minulla on tällä hetkellä kaksi tärkeää käskyä:

Rakasta ja Etsi 

tässä järjestyksessä.

Rakkaus nousee minulle aika vahvasti Raamatusta. Kahteen otteeseen uudessa testamentissa ( Matt 22:34-40  ja Mark: 12:28-34  ) todetaan että Jumalan, lähimmäisen ja itsen rakastamisen käskyt ovat yhtä tärkeitä ja yhdessä tärkeimpiä.

Rakkaus ei tietääkseni koskaan ole tasavertaisen vastavuoroista,  mutta molempiin suuntiin sen täytyy kulkea, jotta se toimisi. Sitä täytyy minuun jostain tulla ja minä yritän sitä lähettää. Jostain sen on täytynyt ensimmäisenä lähteä liikkeelle, ja itse pidän sen todennäköisimpänä alkulähteenä Jumalaa.

Etsiminen taas tarkoittaa minulle sitä, että toivon, että en koskaan väittäisi tietäväni varmasti. Että olisin useimmiten valmis kuuntelemaan ja oppimaan ja ymmärtämään lisää. Hyväksyminen onkin jo toinen juttu. Sitä katselen tuon ensimmäisen – rakkauden – läpi.

Etsiminen on ollut kipuilua ja se on ollut seikkailua. Se on ollut hiljaisuutta ja huutamista. Turhautumista ja innostumista. Arkea ja spesiaalipäiviä.

Aiemmin luulin, että on lista varmoja ja tosia asioita, ja niiden päällä seisten pärjään aina ja kaikkialla.

Tällä hetkellä minä luulen, että elämä on sitä, että pyrkii rauhaan tietämättömyytensä ja epävarmuutensa kanssa. Että saa seisoa siinä, missä minäkin päivänä löytää itsensä. Voi katsella itseään ja olla niin tyytyväinen kuin jaksaa olla.

23-vuotinen hengellinen, empiirinen ja etnografinen pitkäaikaistutkimus, jonka otanta on yksi ja perusjoukkona minä, jatkunee vielä jonkin aikaa. Tämä väliraportti päättyy tähän. :)

Parasta on minusta kristinuskossa se viesti, jonka olen antanut itselleni kertoa, että kelpaamiseni ei riipu onnistumisestani.

-Juudit