Älä varasta
Rosmomarsut
Tämän viikon käsittelemme blogissamme kymmentä käskyä. Ensimmäisenä vuorossa on seitsemäs käsky, ’älä varasta’.
Ensimmäinen asia, mitä minulle tulee mieleen seitsemännestä käskystä, on kirjassa Leijapoika ollut viittaus kyseiseen käskyyn. Isä selittää pojalleen, että pahin synti on varastaminen, kaikki muut synnit ovat alisteisia varkaudelle. Jos tapat jokun, varastat hänen oikeutensa elämään. Jos viet toisen puolison, varastat tämän kumppanilta rakkaan. Jos valehtelet tai huijaat, varastat toiselta oikeuden totuuteen ja reiluuteen. Siksi varkaus on synneistä suurin ja sen kieltäminen käskyistä tärkein.
Varastaminen on kuitenkin suhteellista. Muistan jo lukion filosofian etiikkakurssilta dilemman: Hansilla on kuolemansairas vaimo. Apteekkarilla on lääke, joka parantaisi Hansin vaimon. Hansilla ei ole varaa lääkkeeseen. Onko väärin, jos Hans varastaa lääkkeen apteekkarilta pelastaakseen vaimonsa?
Joissakin kehitysmaissa tapahtuu länsimaalaisten kidnappauksia. Ystävälleni oli käynyt näin. Hän oli matkatoverinsa kanssa lentokentällä törmännyt henkilöön, joka oli katsonut heitä kysyvästi. He olivat tervehtineet henkilöä ja kysyneet, että onko hän heidän ysätävänsä Benin (nimi muutettu) tuttu. Kyllä, kyllä, oli henkilö sanonut. Ben oli nimittäin luvannut ystävilleni, että lähettää tuttunsa heitä hakemaan lentokentälle. He olivat nousseet henkilön autoon ja heidät oli ajettu paikkaan, jossa oli paljon muita henkilöitä, mutta yksikään heistä ei ollut Ben. Heille oli ilmoitettu, että asia on nyt niin, että he pääsevät vapaaksi, jos maksavat. He olivat antaneet kaiken käteisensä ja arvotavaransa ja heidät oli vapautettu.
Ystäväni sanoi, että tavallaan hän ymmärsi. Hän ymmärsi, että köyhyys ajaa epätoivoisiin tekoihin kuten varkauteen, jopa toisen vapauden riistämiseen. Hän ei tuntenut olevansa varkauden uhri yhtä paljon kuin nuo todennäköisesti hyvin köyhät ihmiset, jotka syyllistyivät ikävään tekoon. Ystäväni ajatteli, että heiltä oli jo kyseisen valtion virkamiehistön ja valtaapitävien korruption tähden varastettu oikeus lailliseen ja inhimilliseen toimeentuloon. Maailmassa on varallisuutta ja rikkauksia, joihin heiltä oli varastettu oikeus, koska pienen pieni vähemmistö on haalinut maailman varallisuudesta leijonanosan itselleen.
Se, mihin seitsemäs käsky, älä varasta, viittaa, on yksinkertaisimmillaan konkreettinen toisen omaisuuden anastus. Sellaisena yksinkertaisena sääntönä se on kai hyvä opettaa lapselle, jonka ei vielä tarvitse pohtia monimutkaisia tapahtumaketjuja ja etiikkaa. ”Toisen tavaroita ei saa ottaa”, on sisällöltään tarpeeksi lapselle. Sen sijaan aikuiselle tuo käsky viittaa mielestäni siihen, että varkaus tai sen uhriksi joutuminen ei ole maallisen omaisuuden menetyksessä, vaan siinä, mitä sydämessä ymmärtää rikokseksi. Tai synniksi. Mitä teen tai jätän tekemättä, voivat molemmat yhtä hyvin tehdä minusta varkaan. Voin olla auttamatta hädässä olevaa, jolloin varastan häneltä oikeuden tulla autetuksi. Voin tuntea itseni varkauden uhriksi, kun saan tietää, että luottamukseni on petetty. Olen itse varas, kun käytän toisen hyväuskoisuutta tai tietämättömyyttä hyväkseni. Olen varas, jos vien toiselta oikeuden tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä, ja varkauden uhri, jos minulta viedään sama oikeus.
Oletko pohtinut, mitä varastaminen on, ja mitä se kristinuskon käskynä merkitsee?
Hemuli