Älä puhu paskaa!
Kahdeksannessa käskyssä kielletään antamasta väärää todistusta lähimmäisestä. Käskyn selityksessä laajennetaan tämä maalliseen ja hengelliseen oikeuteen viittaava käsky käsittämään myös arkielämää. Kaikenlainen juoruilu ja pahan puhuminen on kielletty. Näin siksi, ettei ihmiseltä vietäisi hänen hyvää mainettaan ja kunniaansa.
Hyvä maine on tärkeä. Jos sinusta tiedetään tai ollaan tietävinään asioita jo ennen kuin itse saat kertoa itsestäsi, on ystävyyssuhteen luominen, työpaikan saaminen tai asunnon vuokraaminen vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Myös rasismissa on kyse väärän todistuksen antamisesta. Kokonaisesta ihmisryhmästä puhutaan perättömiä, heiltä viedään hyvä maine ja sen myötä yhtäläiset mahdollisuudet. On yksiselitteisesti väärin panetella ihmisiä, oli se kuinka nautinnollista tahansa. Käsky itse asiassa kieltää pahanpuhumisen, vaikka puhe olisi tottakin. Ei mitenkään helppo käsky noudatettavaksi, ei varsinkaan sosiaalisessa mediassa, joissa anonymiteetin ja välimatkan vuoksi häviävät viimeisetkin käytöstavat.
Toisen ihmisen maineen varjeleminen on tärkeää. Kunnia sen sijaan on monimutkaisempi asia. Eri ihmiset kokevat kunniaansa loukattavan mitä erilaisimmissa tilanteissa. Puhutaan kunniamurhista, kun suvun nainen on suvun miesten mielestä häpäissyt käytöksellään perheen nimen esimerkiksi seurustelemalla vääräuskoisen kanssa. Suvun miehet saattavat sen vuoksi kokea velvollisuudekseen surmata naisen, koska nainen on ollut siveetön ja naisen kunnia on miehen kunniasta poiketen siveys.
Monissa kulttuureissa (miehinen) kunnia pitää palauttaa kostamalla. Myös meillä kuulee liian usein väkivaltaa puolustettavan sillä, että kun minulle naurettiin, minut tehtiin naurunalaiseksi, minut häväistiin. Jeesus oli tämän asian suhteen täysin toista mieltä: hän käski kääntämään toisen posken, jos toiselle lyötiin. Ihmisen kunniaa ei voi viedä, se on kuin sivistys, sellaista omaisuutta, jota toinen ei voi toiselta ottaa. Käyttämällä väkivaltaa ihminen häpäisee vain itsensä.
Käskyn selitys Katekismuksessa loppuu kehotukseen puhua kaikista hyvää, puolustaa jokaista ja tulkita kaikki toisen ihmisen parhaaksi. Kerran, autettuani ihmistä ja autettavan petettyä minut, totesin: olen mieluummin tyhmä ja teen oikein kuin fiksu ja toimin moraalisesti väärin. Samaa ajatusta voisi soveltaa ihmisistä puhumiseen: sanoa kaikista mieluummin liian hyvä todistus kuin varmuuden vuoksi, nolatuksi tulemisen pelossa, paha.
– Mirka Maaria