Aloittamisen välttelyn Top 5
Olen nyt viikon lykännyt erään projektin aloittamista. Projekti on täysin omaehtoinen, teen sen vain itseäni varten eikä se vaikuta millään tavalla kehenkään muuhun, tein sen tai jätin tekemättä.
Olen huomannut, että minulle on vaikeinta tarttua toimiin, jotka vaikuttavat vain minuun. Ne ovat yleensä asioita, jotka todennäköisesti edetessään tekevät minut onnelliseksi, tekevät minut ylpeäksi itsestäni, saavat aikaan tunteen, että olen tehnyt jotain tärkeää. Miksi itsensä onnelliseksi tekemisen rima on niin korkealla? Kertooko se huonosta itsearvostuksesta? Vai ehkä siitä, että todellisuudessa minulle merkitsevät enemmän asiat, joita tehdään toisia varten?
Toisia varten minun on yleensä ollut helppo tehdä asioita. Kun näen maailmassa epäoikeudenmukaisuutta, haluan korjata sen, mutta oman elämän epäkohdan korjaamisen kynnys on korkea. Olen aina tehnyt mielelläni ruokaa toisille, mutta vasta viimeisen parin vuoden aikana opinut nauttimaan sen valmistamisesta silloinkin, kun tarjoilen sitä vain itselleni. Palkkatyössä lykkääminen on onnistunut vain tiettyyn pisteeseen asti, koska aina jossain vaiheessa ymmärtää, että ei helvetti, mun työpaikka ja toimeentulo on kiinni tästä.
Sitten tämän bloggauksen kaikki-paskaks-vaan -osio eli top vitonen mitä teen, kun välttelen tarttumasta projektiin, joka edesauttaisi hyvinvointiani. Osaa näistä olen harrastanut pienestä pitäen, osa on aivan uusi aluevalloitus viime ajoilta:
1. Nukkuminen. Voin nukkua aivan älyttömiä määriä ja mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Ihana tiedottomuuden tila, jonne voi hävitä. Ja jonne tekemättömät asiat lopulta pukkaavat unien muodossa. Näen toistuvasti unia, että joudun takaisin ala-asteelle, koska minulta on jokin matikan kurssi suorittamatta. Uni saattaa muistutella eräästä roikkuvasta yliopistokurssista.
2. Sarjamaratonit. Olen nyt viikon sisällä katsonut viimeisimmät tuottarit HIMYM:a, Sherlockia, Downton Abbeyta, Criminal Mindsia ja pelkäänpä pahoin, että unohdan vielä yhden sarjan. Ennen Netflixiä oli telkkari ja vuokraleffat. Tunsin olevani kosketuksessa pohjaan, kun vuokrasin leffan Kolme tyttöä ja maagiset farkut 2.
3. Kännykkäpelit. Joo, olen ylittänyt kentät 100 sekä Candy Crushissa että Candy Crush Sodassa. Räjähtelevät karkit auttavat kummasti unohtamaan, että voisi tosiaan tehdä jotain muutakin. Ranteeni on kroonisesti kipeä karkkien siirtelemisestä kosketusnäytöllä. Hyvin menee.
4. Syöminen. Tosi tervettä. Oma asioidenlyykkäämissyömiseni tosin koostuu yleensä terveellisistä ruoista, vihanneksista, jogurtista, pähkinöistä ymv. eli ei olla sillä tiellä, että saastutan elimistöni epäterveellisellä roskalla ja vyöryn lopulta projektini pariin. Vielä. Syödessä tuntee todella primitiivisä mielihyvää, ei ihme, että tekee mieli paeta siihen aloitusahdistusta toisinaan. Pohjalla ollaan taas, kun rouskutan kuivaa näkkileipää, koska ei ole muuta, mutta sekin on parempaa kuin toimeen tarttuminen.
5. Asiasta jauhaminen muille. No mitä tässä nyt parhaillaan teen? Kaverini saavat osansa tekstareiden muodossa, länkyti länkyti vaan, kun horisen kaikkea elämästäni ja kuinka ahdistavaa on ihan vain välttääkseni taas sitä, mikä todella veisi ahdistuksen pois. Pitänee pyytää jota kuta sadismiin taipuvaista ystävää pitelemään asetta ohimollani, jotta homma etenisi.
Jaa omat välttelyvinkkisi, niin lykätään elämistä sekä onnelliseksi ja itsearvostetuksi tulemista yhdessä!
Hemuli
