Aina töissä?
Joitakin päiviä sitten kuuntelin sattumalta radiosta ohjelmaa, missä puhuttiin työn ja vapaa-ajan erottamisesta. Useimmat meistä kantavat nykyään töitä mukanaan joka paikkaan. Sähköpostit tulevat kännykkään ja facebookissa hoidetaan myös työasioita. Moni tekee töitä omalla ajallaan, kotona, työmatkoilla, kesämökillä ja ties missä, silloin kun joku homma on hoidettava nopeasti tai kun inspiraatio yllättää. Me suomalaiset suhtaudumme työhön kuin Jumalaan, asiat hoidetaan tunnontarkasti.
Kiinnostavaa on sekin, että tutkimusten mukaan työ häiritsee perhe-elämää enemmän kuin perhe-elämä työtä. Harva meistä pohtii perhejuttujaan töissä, mutta jokainen pohtii työjuttuja vapaa-aikanaan. Työasioista ei ole helppoa päästä vapaalle.
Pappina minulla ei ole työaikaa. Periaatteessa työviikko on viisipäiväinen, mutta töitä voi olla aamulla tai myöhään illalla. Mun puheet syntyvät yleensä iltayöllä ja ellei ponnekkaasti päätä rajata, työt tunkeutuvat myös vapaa-päiville. Kuluneen viikon olen ollut rippileirillä. Aika paljon on omalla vastuullani, että jaksan ja selviydyn töistäni. Kun töitä on vähemmän, on osattava ottaa takaisin.
Radiossa työn ja vapaa-ajan tutkija puhui siitä, miten nykyajan kaltainen työn ja vapaa-ajan erottamisen historia on lyhyt. Vasta meidän aikalaisemme viettävät vapaa-aikaa. Myös ennen työ kulki mukana kaikessa. Töitä tehtiin paljon: kotona, aamuin ja illoin. Ihmisten elämää rytmittivät sen sijaan arjen ja pyhän erottaminen. Arki oli arkea, mutta pyhänä puettiin pyhäkamppeet eikä töitä tehty kuin pakolliset.
Onko sinun elämässäsi arjen ja juhlan säännöllistä erottumista? Olisiko se yksi ratkaisu siihen, että jaksaa? Omassa elämässäni työ ja vapaa-aika sekoittuvat sulavasti. Pyhää on vaikea erottaa, koska pyhänä olen enimmäkseen töissä. Silti tarvitsen selviytyäkseni pyhiä hetkiä. Sellaisia, kun laitamme kavereiden kanssa ruokaa tai kun saan olla yksin lenkkipolulla. Joskus ne ovat hetkiä töiden lomassa. Yksi sellainen oli viikolla riparilla, kun tyttöni oli vierailemassa leirillämme.
Kuva: Juhani Rantanen