Älä kerro kenellekään!

Postsecret.com on sivu taideprojektille, jossa julkaistaan anonyymien ihmisten postikorteilla lähettämiä salaisuuksia.

Lueskelin niitä eilen, ja joukossa oli tunnustus, että ei pysty siivoamaan kuin pilvessä. Että on toivonut toisen ihmisen käsiä leikattavaksi irti. Että on pastori, eikä tosiaankaan usko, että rukoilemalla saisi sitä, mitä pyytää. Että auto-onnettomuus, josta kirjoittaja ihmeen kaupalla selvisi, oli oikeasti itsemurhayritys, ja hän yhä toivoo, että olisi kuollut. Että rukoili ensimmäistä kertaa elämässään viime yönä. Että niistää nenänsä suihkussa.

Ihmisten salaisuudet olivat sivulla kovin erilaisia. Nenän niistäminen suihkussa ei ole minusta mitenkään noloa, outoa tai salattavaa. Pastorin horjuva usko on minulle jees, ennemminkin helpottava asia, ettei pappi ole uskossaan varma, tai ainakaan usko, että Jumala on rukousautomaatti. Kuolmeantoiveet eivät minua kauhistuta, joskin on kauheaa kuulla, että joku tosissaan on ryhtynyt toiveesta tekoon, mutta yleisesti uskon, että kuolemantoiveen ääneen kertominen ystävälle vähentää tarvetta toimia.

Salattavat asiat eivät ole samoja kaikille, eivätkä samoista syistä. Mikä on minusta yhdentekvää, on toiselle suuri salaisuus, jota ei uskalla kertoa kenellekään. Ja kun mietin omia salaisuuksiani, niin tiedän, että ne olisivat monen mielestä ihan naurettavia. Miten asioista tulee sellaisia, että niitä ei uskalla edes ystävälleen kertoa? Miten salaisuudet syntyvät?

Hemuli