Älä tapa
Ylöspäin mennessä näytti tältä.
Aluksi pieniäsuuria tarinoita elämästä.
Viime viikon perjantaina oli taas yksi hindulaisuuden juhlapäivä. Olimme automatkalla länsi-Nepaliin ja koska mukana oli hindulaisia, pysähdyimme Manakamanan temppeliin vievälle köysiradalle. Sen lisäksi, että se on Nepalin ainoa köysirata, erikoisen minusta siitä teki se, että siinä oli oma kori temppeliin vietäville eläimille, yleensä kanoille ja vuohille. Hindulaisuuden yksi eniten ristiriitoja aiheuttavia piirteitä ovat joihinkin isoimpii juhliin kuuluvat eläinten joukkouhraukset, joita teurastuksiksin kutsutaan. Surullista minusta siinä on erityisesti se, että ymmärtääkseni näiden uhrattujen eläinten lihaa ei saa syödä vaan se heitetään pois.
Puolitoista vuotta sitten olin Tobolskin lähellä pienessä siperialaisessa kylässä vierailemassa ystävämme A:n vanhempien luona. A suuttui kovasti äidilleen, kun huomasi tämän tappaneen hyttysen.
Eilen vietettiin tämän perheen neljävuotiaan syntymäpäiviä. Toisella puolella kaupunkia surtiin. Normaalisti sujuneen raskauden ja synnytyksen jälkeen syntyi vauva, joka eli vain neljä tuntia.
Mielipiteet ja ajatukset eläimen elämän arvosta ja merkityksestä vaihtelevat. Ihmisen elämän arvosta harvemmin kiistellään, mutta esimerkiksi aborttikeskustelussa nousee usein esille erilaisia näkemyksiä ihmisen elämän alkuajankohdasta. On myös kulttuureja, joissa voi nousta esille näkemyksiä miehen ja naisen elämän arvon erilaisuudesta. Se on minusta väärin.
Eläinten tappamisen suhteen olen kohtuullisen neutraali. Tosin toivon, että eläimen kasvatus ei ole tapahtunut ajatellen ainoastaan sitä, miten ihminen siitä hyötyy, eläimen hyvinvointi on minulle myös tärkeä arvo. Hyttysten kohdalla tämä taitaa tosin joustaa.
Raamattu on monelta osin melkoinen tappamisen käsikirja. Sieltä voi halutessaan löytää oikeutuksen vaikka minkälaiseen. Se on toisinaan aika hämmentävää. Olen kuitenkin antanut ymmärtää että myös elämän pyhänä pitäminen nousee kristinuskonsta. En ole koskaan kokenut suurempia haluja uhata toisen ihmisen henkeä. Siksi minulle läheisempi näkökulma tähän kysymykseen on ajatus toivosta.
Älä tapa toivoa, älä sammuta elämänjanoa, älä tarkoituksellisesti tuhoa unelmia.
Minulle toivoa tuo aurinko, ihminen, joka haluaa ymmärtää ja pysähtyä kun hoksaa että toinen jää jälkeen. Elämä on minulle usein ihme, ihme ja pyhä taas todella lähellä toisiaan.
Alaspäin tullessa tältä.
-Juudit