Älä tee huorin
Viime viikkoina käymäni keskustelut ovat eräistä sattuneista syistä keskittyneet yhden raskaan teeman – pettämisen – ympärille. Kipeitä tilanteita seuratessani ja väsyttäviä keskusteluja käydessäni muistui mieleeni, että myös joulukalenteriin tuli aiheeseen liittyvä kysymys, johon kukaan meistä ei kuitenkaan ehtinyt vastata. Joku teistä lukijoista kysyi: Miten minun kuuluisi suhtautua ystävään, joka pettää vaimoaan ja lastensa äitiä? Kysymys ansaitsee tulla kuulluksi.
Pettäminen on väärin. Se on syntiä. (Kaikenlainen pettäminen on väärin, mutta keskityn tässä kirjoituksessa uskottomuuteen.) Se on väärin siitä yksinkertaisesta syystä, että se loukkaa aina petettyä ihmistä. Se satuttaa usein myös monia muita ihmisiä sekä pettäjän, petetyn että kolmannen osapuolen lähipiirissä. Kysyjän esiinnostamassa tilanteessa täysin viattomia kärsijöitä ovat lapset, joihin vanhempien suhteen laatu poikkeuksetta vaikuttaa. Teko voi jättää sellaisia haavoja, jotka ei koskaan parane.
Usein pettäjä keksii pettämiselle lieventäviä selityksiä. Suhde nykyiseen kumppaniin on huono, tekohetkellä ollaan kännissä tai yksinkertaisesti vaan rakastutaan toiseen ihmiseen. Selitykset voivat olla tosia, mutta ne eivät oikeuta pettämistä. Huonoa suhdetta tulisi käsitellä esimerkiksi pariterapiassa, ei vieraassa sängyssä. Kännissä toimiessaan ihminen on vain kaksinkertaisesti syyllinen: ensin tilaan, johon on itsensä saattanut ja sitten tekoon, jonka on alkoholin alaisena tehnyt. Tunteitaan ihminen ei voi hallita, mutta tekojaan hän pystyy. Toiseen ihmiseen rakastumista ei siis seuraa suoraan ja väistämättä seksi, vaan asian käsittely ja oikean päätöksen teko, joka voi joskus olla jopa ero.
Joskus pettäminen on patologista ja pettäjä selittää, ettei hän voi itselleen mitään. Sellaisessa tilanteessa ihminen tarvitsee ammattiauttajaa ja hän on valmis parisuhteeseen vasta kun pettämisen taustalla olevat häiriintyneet toimintamallit on purettu ja hän pystyy ottamaan vastuun käytöksestään. Parisuhteet ovat monenlaisia ja pettäjä voi olla esimerkiksi väkivallan uhri, joka pakenee helvetillistä tilannetta. Ymmärrän tilanteiden kirjavuuden, mutta käsittelen asiaa nyt siitä näkökulmasta, joka on se yleisin ja joka johtuu ihmisen heikkoudesta houkutuksen edessä.
Ihmisyyden ytimessä on moraali. Ilman moraalia olemme kuin mitä tahansa eläimiä, joita ohjaavat vain vaistot pysyä hengissä ja jatkaa sukua. Pettäminen on edelleen yleisen moraalitajun vastaista, vaikka siitä puhutaan yhä yleisemmin teennäisen keveästi ja esimerkiksi deittisivustoilla varatut etsivät satunnaisia seksisuhteita enenevässä määrin. Seksin irrottaminen tunteesta ja sitoutumisesta on yksi niistä ilmiöistä, jotka luovat uskottomuudelle otollista maaperää ja rikkovat ihmistä. Minna T. vastaa täällä, siihen milloin seksi on ok?
Ystävän teko suhteessa ystävään, joka pettää puolisoaan, on sanoa, että uskottomuus on väärin. Sanoa, että ei hyväksy tekoa. Kehottaa lopettamaan rinnakkaissuhteen, kertomaan asiasta puolisolle ja hakemaan apua. Joskus voi olla oikein myös itse kertoa petetylle tilanteesta. Toisen ihmisen puolesta ei kuitenkaan voi tehdä päätöksiä. On annettava ihmisen tehdä omat valintansa ja kantaa niiden valintojen seuraukset, vaikka ne itsestä tuntuisivat kuinka tuhoisilta tahansa.
Ystävän teko on myös tukea ystävää, joka myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksiantamusta. Mikään ei oikeuta ylemmyyteen toisia ihmisiä, toista langennutta syntistä kohtaan. Sanoihan Jeesus aviorikoksesta kiinni saadun naisen kivittäjille: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Mikään teko ei myöskään ole Jumalan anteeksiannon ulottumattomissa, ei vaikka ihmisen olisi sitä vaikea anteeksi antaa.
http://www.youtube.com/watch?v=zIfTJI72txk
(Jotenkin oireellista on, että etsiessäni kuvaa pettämisestä löysin otsikkokuvan hauskat-kategoriasta. Näissä(kin) asioissa olen tosikko. Minua ei naurata.)
– Mirka Maaria