Avoliitosta avioliittoon?

Monet vihkiparit sanovat, että avioliitto ei muuta mitään verrattuna entiseen avoliittoon, jossa on eletty ennen häitä. Hemuli pohti maanantaina sukunimen muutosta avioliiton myötä ja se onkin monien vihkimieni parien kommenttien perusteella konkreettisin muutos arjessa vihkimisen jälkeen. Hyvin harvinaista on nimittäin se, että vihkipari ei olisi elänyt saman katon alla jo ennen häitä.

Vaikka mikään ei muuttuisi, monet meistä menevät naimisiin. Minä olen avioliiton merkitystä päässyt enimmäkseen kysymään pareilta, jotka menevät naimisiin kirkossa. On minulla ystäviä, jotka ovat menneet maistraatissa naimisiin, mutta itse olen vihkinyt kristillisin menoin ainakin 150 paria. Ihmiset sanovat, että avioliitto tuntuu virallisemmalta kuin avoliitto, se tuntuu jotenkin turvallisemmalta, tuntuu juhlavalta että molemmat ilmoittavat julkisesti ystävien ja sukulaisten kuullen, että haluavat olla yhdessä aina, jotkut sanovat että lasten vuoksi tuntuu viisaalta mennä naimisiin ja on tietysti niitä jotka kristillisestä vihkimisestä puhuttaessa sanovat, että on tärkeää tunnustaa liitto Jumalan edessä ja pyytää rakkaudelle Jumalan siunausta.

Ennen vanhaan häät tiesivät paljon suurempia muutoksia ihmisten arjessa.  Vielä 70-luvulla kun vanhempani avioituivat avoliitto oli suhteellisen harvinainen. Ja jos asui avoliitossa, parista saatettiin puhua ikävään sävyyn susiparina. Nykyään kuulen harvoin poikkipuoleisia kommentteja avoliittoon liittyen. Välillä huomaan, että papista toivottaisiin yhtä suuta kauhistelijoiden kuoroon, mutta siihen en suostu. Avoliitolla syyllistäminen jääköön minun puolestani historiaan. Rakkaudettomuudesta, välinpitämättömyydestä ja toisen alistamisesta on enemmän murhetta kuin siitä mikä on juridinen termi liitolle.

Eräs tuttavani olisi aikoinaan tahtonut naimisiin avopuolisonsa kanssa, mutta puoliso sanoi, ettei halua koskaan avioliittoon. Halusi olla kyllä aina yhdessä, mutta ei vain avioliitossa. Mietin silloin mielessäni, että mikä siinä avioliitossa on niin paha, että sitä ei voi solmia vaikka haluaa olla toisen kanssa ikuisesti. Välillä tuntuu, että avioliiton vastustamisessa on jotakin uhmakasta. Kun se sattuu olemaan juuri  se iänikuinen perintenen avioliitto, joka oli omien vanhempien nuoruudessa pakollinen, niin eihän kukaan aikaansa seuraava siihen enää tahtoisi.

Minä olen elänyt molemmissa liitoissa. Jos puolisoni olisi sanonut, että ei tahdo koskaan naimisiin, olisin pysynyt hänen kanssaan silti. Nyt meidän häistämme tuli viikonloppuna kaksi vuotta. Vieläkin se liikuttaa minua, että joku halusi minun kanssani ainiaaksi johonkin vanhaan, ikiaikaiseen istituutioon. Ja edelleen toivon, että Jumala meitä siunaisi.

Nanna H.