Deodorantti, avioero ja muita parisuhteisiin vaikuttavia tekijöitä
Lukion biologian opettajani mukaan avioerotilastot ovat hajuvesien ja deodoranttien syytä. Ihmisen parinvalinta menisi luonnollisesti ominaishajujen kautta niin että ihminen ihastuu mahdollisimman erilaiseen hajuun, ja haju taas perustuu geenieroihin ja näin syntyy mahdollisimman terveitä lapsia ja hienoja parisuhteita. Me typerykset sitten numeroviitosissamme ja axehuuruissamme kävelemme mahdollisesti joka päivä onnemme ohi ja ihmettelemme että miksei kotona näy ketään tai näkyy joku, josta en oikeasti tykkää. Näinkö se menee?
En minä tiedä. Olenhan minä asiasta keskustellut ehkä satojen kanssa ja ollut ihastunut suunnilleen toiseen sataan ihmisiä ja niistä yhteen ja samaan viidenneltä lukion ykköselle. Helpoksi sen pitkän ihastuksen tosin teki se, että välimatkaa oli enemmän kuin 100 kilometriä ja näin ihannekuva oli helppo pitää pystyssä ja täydentää sitä itse sopivista kohdin.
Mutta kun on ihmisiä, jotka ovat niin hyviä ja mahtavasti katsotaan melkein just samasta näkökulmasta maailmaa ja juttua riittää ja elämässä ihmeteltävää. Ja sitten on nappivalinta se, että jaetaan sitä silloin kun kohdataan ja se on riittävä se.
Naimisiin menemisen perusteet ja vaatimukset ovat muuttuneet viimeisen sadan vuoden aikana Suomessa paljon, ja ne ovat vieläkin maailmassa tosi vaihtelevia maantieteellisestä ja kulttuurisesta sijainnista riippuen, ja varmaan joistain muistakin tekijöistä.
Esimerkiksi nepalilaisessa alaluokkien oppikirjassa oli määritelty muun muassa lapsiavioliitto, järjestetty avioliitto, karkausavioliitto, varttuneiden avioliitto (kaikki yli 25-vuotiaina naimisiin menevät) ja rakkausavioliitto. Valitsepa siitä sitten mieleisesi.
Minä en ole naimisissa, mutta minulla on kyllä varmasti pitkä lista, minkälaisen ihmisen kanssa voisin mennä naimisiin. Samaan aikaan kyllä tiedän tasan tarkkaan sen, että haaveilla saa, ja onnistuakin ne listat voi, mutta "onnistua" voi myös muilla tavoilla kuin listatuilla yksityiskohdilla.
Huvittavaa niissä ihannelistoissa on se, että niissä aika monesti huomaa kuvailevansa itseään parhaimmillaan. Itseä etsimässä?
-Juudit
Kommentit
Minä ja miehemme emme kumpikaan käyttäneet mitään hajusteita tavatessamme, ja ensimmäisen viikon, jonka sen jälkeen vietimme yhdessä, aikana emme muistaakseni nähneet edes saippuaa (olosuhteet olivat karut). En myöskään käyttänyt hormoniehkäisyä, jonka sanotaan niin ikään sotkevan parinvalintaa. Silti meillä kesti kaksi vuotta oppia elämään riitelemättä! :D Hassua kyllä, joinain suhteen synkempinä hetkinä olen vakavissani miettinyt, etten halua erota, koska "biologisesti olemme ilmeisesti täydelliset toisillemme", kun olemme toisemme ihan luonnontilassa feromonien perusteella kai sitten valinneet.
Kumppaniin kohdistuvat vaatimukset ovat kyllä monilla korkeat, ja usein niitä omia odotuksia ei edes tunnista ennen kuin joutuu asian kanssa kohdakkain: joko niin, että toinen täyttää ne tavalla, jota ei olisi voinut edes uskoa, tai sitten silloin, kun hän ei mitenkään yllä niihin. Molemmin on käynyt omassa liitossani. Meille avioliitto on ollut jännittävä matka sekä toiseen että omaan itseen, äkkiä naimisiin menemällä saa ravisteltua elämäänsä kyllä aika tavalla. Vaikka tähän asti on käynyt hyvin, en suosittele välttämättä kenellekään - tai ainakin vain uhkarohkeille.
Hauskaa, että se on ollut mielessä tuollaisina hetkinä. Mukavaa, jos niistä on selvitty eteenpäin yhdessä :)
On niin totta nuo vaatimusten taso! Ja niinkuin kirjoitinkin, niin etäihastukset ovat siinä kaikkein pahimpia ainakin minulle. Minun lähipiirissäni on menty suhteellisen pian naimisiin, mutta en kuitenkaan montaa puolivuottatapaamisestajanytnaimisissa-paria tunne. Todellakin, arvostan ja välillä kauhistelen, päivästä riippuen. Ja ne päivät riippuu huomattavasti enemmän omista tunnelmista kuin mistään sen parin tekemisistä ;)
Kommentoi