Ei nainen ole koskaan täydellinen
Työpaikkani aulassa on valokuvat kaikista työntekijöistämme. Kun asettelin valokuviamme tietokoneella tulostusta varten sopivaan muotoon, teki mieleni poistaa PhotoShopilla otsaani halkova ryppy. Häivytin rypyn pois ja katselin ennen ja jälkeen kuvia vierekkäin. Rypytön minä näytti mielestäni paremmalta.
PhotoShop on ollut olemassa eri muodoissaan paljon kauemmin kuin se tuli ohjelmaksi tietokoneelle. Vartalo on saatu muodin mukaiseksi vuosikymmenien ajan esimerkiksi säätämällä korsetin nyörit trendien mukaan. Olen katsonut NetFlixistä Downton Abbeyä viime aikoina. Sarjassa eletään katsomissani jaksoissa 1920-lukua. Hyvinvoivan yläluokan naisen iho on maidonvalkoinen ja käsivarret ovat ohuet, sillä naiset eivät saaneet näyttää siltä, että tekisivät ruumiillista työtä päivänpaisteessa. Korsetti latisti rinnat pois nähtäviltä. Eilen katselin naisia kuntosalillani. Helmikuussakin moni oli ruskettunut ja jos lihakset eivät vielä näkyneet, niin kehittämässä niitä oltiin. Urheilutoppien etumuksessa on nykyään toppaukset.
Pin up tytöt 40–50 luvulla edustivat muodokkaampaa naisvartaloa. Kuvat olivat aluksi elävästä mallista piirrettyjä. Vasta 60 luvulla valokuva alkoi syrjäyttää piirretyn kuvan. Pin up tyttöjen vartalonmallin perään haikaillaan, kun taivastellaan 2000 luvun luisevia catwalk-malleja. Mutta hyvin toiselta näytti 40 luvullakin elävä malli verrattuna piirrettyyn lopputulokseen. Piirrosten pin up tyttö oli myös käsitelty versio oikeasta naisesta.
Suurin osa meistä ymmärtää, että mainoskuvien ihmiset eivät näytä luonnossa samalta. Välillä sitä päivitellään ääneen, mutta samalla mieluummin katsotaan mainoksessa sileää ihoa kuin näppylöitä ja selluliittia. Halutaan aitoutta ja ei kuitenkaan haluta.
On asioita joita me kauhistelemme Euroopassa liittyen toisten kulttuurien kauneusihanteisiin. Kiinassa oli aikoinaan tapana sitoa tyttöjen jalat, koska ihanne oli, että aikuisella naisella on ihan pikkuruiset jalkaterät. Joissain kulttuureissa pitkä kaula on tavoittelemisen arvoinen.
Naisen piilottaminen hunnun taakse on eräs keskustelujen kestoaiheista myös. Saudi-Arabiassa Ikean kuvastosta PhotoShopattiin naiset kokonaan pois. Eräs tuttavani sanoi kerran, että meikki on länsimaisen naisen burkha. Ilman meikkiä ei näyttäydytä ulkona ja meikittä meidät saa nähdä vain oman suvun miehet ja lähipiirin naiset.
Jokaisessa kulttuurissa pyritään ja suostutaan johonkin muottiin, vaikka se sattuisi. Eikä se ole nykyajan ilmiö. Naiset ja miehet ovat kautta aikojen vaatineet tietynlaisia asioita ulkonäön, vartalonmallin ja vaatetuksen sekä sopivien puheenaiheiden ja käyttäytymisen suhteen. Tämä tapahtuu meidän omasta suostumuksestamme. Tässä todellisuudessa on elettävä ja yritettävä ymmärtää, että totuus on tarua ihmeellisempi ja hienompi. Niiden jotka ymmärtävät tämän, on yritettävä olla esimerkkinä toisille siitä, että elävässä elämässä ihmiset on todellisia ja haavoittuvaisia ja se on arvokasta. Työpaikan aulassa minusta on esillä se kuva, jossa otsaryppy näkyy.
Nanna H.
Kuvat: 1. Spencer corset 1941 before and after, Wikimedia, 2: Pin up girls before and after, Retronaut, 3: Despina Vandi for Nitro 2007, Costas Coutayar, 4. Worldpress, 5. Foot binding, Erika Collins, 6. Ikea catalog Saudi-Arabia 2012.