Elämää ilman estoja?

Tämän viikon teema on ehdottomasti ollut ilo.

Energiapankkini tuli täyteen viime sunnuntaina, kun kirkollamme vietettiin viisivuotiaiden synttäreitä. Juhliin kutsuttiin seurakuntamme kaikki lapset, jotka tänä vuonna täyttävät viisi vuotta. Heitä tuli kaksi sataa. Sain pöllöillä käsinukkeni kanssa niin vapautuneesti kuin rohkenin. Pohdimme yhdessä psalmin 139 kertomusta, jossa kuvataan ihmisen alkua, syntymisen ja olemisen ihmettä. Ja siitä kiittämistä.

Lapset tuovat kirkkoon välittömyyden, ilon ja innostuksen. Pienet tapaavat reagoida spontaanisti. He eivät pohdi miten sopii olla. He eivät pälyile millainen tunnelma tilaisuudessa on ja miten siihen kuuluu sulautua. He reagoivat ennen kuin ajattelevat, onko se sopivaa. Tarvitaan vain joku, joka rohkaisee ja kannustaa.

Ihanaa kun olet olemassa, ja on kivaa kun naurat ääneen, tanssit, taaperrat ja hypit innostuksesta.  Viime sunnuntaina syntyi sellainen tila, jossa oli hyvä olla ja hymyillä. Kokemus valtavasta ilosta antaa uskoa, että jokin ihmeellinen voi olla mahdollista.

Kiitoskorttitekstiä viisivuotiaille väsäilen tässä.

-Katja-Maaria
Kuva: Mirva Koivukangas