Entinen mies ja entinen nainen – kirjoja yöpöydällä

Mieheni on saanut työkomennukseksi lukea Rekolaa. Meillä kirjat kulkevat usein kädestä käteen, joten minäkin luen Rekolaa. Juhani Rekola oli Tukholman suomalaisen seurakunnan pappi ja kirjailija. Rekolan kirjat ovat kertakaikkisen hyviä ja syviä, niin hyviä, että niitä on välillä ollut vaikea saada käsiinsä. Nyt yöpöydälläni on Ilo pimeydessä -kirja, juuri julkaistu kokoamateos, jossa on kaksi Rekolan aiemmin julkaistua kirjaa.

Rekolan alla on MOMO. Kun ikävöin iltaisin vanhaan hirsitaloon, avaan MOMOn. Momo tulee sanoista modest modern, vaatimaton ja moderni. Nykyinen kotini täyttää kriteerit. Kirja kertoo kiinnostavasti talojen historiaa ja lupaa auttaa näkemään kotini (ja kaikki ne tuhannet samankaltaiset) uudella tavalla. Toisinaan toimii. Hyvä se on.

Aamulukemisena on ollut Hesarin uusin Kuukausiliite. Sitä lukiessani olen ylpeä kirkostani. Olen ylpeä Marja-Sisko Aallosta. Kuukausiliitteen juttu Mies ja nainen kertoo Allosta ja Cris Owenista; siitä kun entinen nainen ja entinen mies kohtasivat. Linkkiä juttuun en toistaiseksi löytänyt, mutta se kannttaa Rekolan ja Momon lisäksi lukea.

”Aalto ihmetteli hoitojaksollaan ääneen, miksi häntä hoitaville lääkäreille oli aina ruuhkaa. `He vastasivat, että syytä itseäsi.´ Aallon esiintyminen julkisuudessa oli lääkärien mukaan tuplannut sukupuoli-identiteetin tutkimukseen saapuvien määrän. Vuona 2007 tutkimukseen hakeutui Suomessa 43 ihmistä, viime vuonna heitä oli jo 209.”

Että kirkkoherra Imatralta, Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, jolle seksuaalieettiset kysymykset eivät ole olleet helppoja, on onnistunut tekemään jotain tällaista, vaikka asia on niin monella tasolla hankala.

Minusta se on kiinnostavaa, merkillistä ja huomionarvoista.

Mari Inka