Haluan pysyä haavoittuvana

 

 

Poika jäi kiinni varastamisesta. Ei osannut polo selittää miksi näin oli käynyt. Harvapa meistä siinä tilanteessa osaisi oli sitten lapsi tai aikuinen. No mun teki vain mieli ostaa lisää pelejä ja kun sä olit jättänyt luottokortin tiedot muistiin, niin….

Tilaisuus teki varkaan.

 Aivan. Todellakitodellakitodellaki. Ei se yhteiskunta pyöri slllä tavalla, että varastetaan. Enkä mä voi sulle rahapuuksi muuttua.

Tilaisuus teki minusta Ymmi Hinaajan.

Mielessäni ehdin nähdä pojan jo turmion tiellä. Paatuneena varkaana ja valehtelijana. Vankilassa.  Jos tämä valehtelu ja varastaminen ei lopu niin…. aivan todellakitodellakitodellaki.

Olen niin onnellinen, että varkaus tuli ilmi. Yhdessä mietimme, mikä olisi sopiva rangaistus. Kyyneleet poskillaan hän ehdotti kotiarestia ja pelikieltoa. Jesh. Hän ei taida olla paatunut sittenkään? Selvittelyn alkuun päästyämme tuli kerrottua kaikkea muutakin, mikä on jäänyt vaivaamaan.

Voi, että minä sitten rakastan kiinnijäämisen vapautta. Jotenkin sitä tuntee toisen nyt todemmin. Olemme  tiiviimmin yhdessä. Perhe.

Paasto alkaa huomenna. Jeesus sanoo tämän sunnuntain evankeliumitekstissä muun muassa:  Joka tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Joh. 12: 26

Minulle se merkitsee sitä, että haluaisin olla enemmän totta. Elää väkevämmin. Myöntää virheeni ja pyytää anteeksi. Yritän olla puhumatta selän takana pahaa. Haluan kohdata asiat ja ihmiset silmästä silmään. Olla auki. Tietää jos joku läheiseni on mokannut ja hänellä on paha mieli.  Ja kertoa, että aina voi aloittaa alusta. Sellaisena näen Jeesuksen unelmaseuraajat. Ja tahtoisin osata olla sellainen. Edes jotenkuten.

 

Joka aamu on

                               armo uus.

                                                     Moka on

                                                                        LAHJA.

 

 

 

Satu Hassi on osannut sanoa sen hyvin:  

Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana.

 

Teksti: Minna T.

Kuva. Minna T.