Hengellinen manikyyri
Olin tällä viikolla mukana Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun hyvinvointipäivillä. Päivillä oli mahdollista mittauttaa kehonsa rasvaprosentti sekä silmien näkö. Mahdollista oli saada myös uudenväriset kynnet tai ilmoittautua juoksukouluun.
Muiden näytteilleasettajien keskellä istuin Raamattuni kanssa papinpaidassa. Mainostin hiljaisuuden retriittiä ja ihmissuhdekursseja sekä mahdollisuutta tulla juttelemaan ja rukoilemaan luottamuksellisesti papin kanssa. Uskonnollisiin tunnusmerkkeihin pukeutuneita oli paikalla minun lisäkseni yths:n ständillä seisova huiveihin sonnustautunut terveydenhoitaja. Hän otti myös minusta tämän kuvan.
Joku kävi standillä kertomassa toivovansa minun rukoilevan hänen puolestaan, toinen kertoi itsekin rukoilevansa. Huomasin hämmästyväni positiivisesti näitä kommentteja. Viimeaikaisten tutkimustulosten ja omien kontaktien valossa olen alkanut vaipua epätoivoon siitä, että rasvaprosentin mittaukset voittavat hengellisen elämän ruokkimisen. Ettei paljon ketään enää hengellisyys kiinnosta. Hengellistä hyvinvointia on sitä paitsi niin paljon vaikeampi mitata. Uskonnon sisällä kun on niin monenmoista, myös hengellistä pahoinvointia lisäävää uskonnollista toimintaa.
Ja silti ihmisen kokonaisuuteen kuuluvat myös hengelliset kysymykset. Niin ainakin uskon edelleen, että ihminen on myös homo religious, uskonnollinen ihminen. Myös hengellisesti virittynyt ihminen voi mitata rasvaprosentit ja hankkia uudet kynnet. Ne eivät ole jotenkin toistensa vastakohtia.
Minun standille ei jonotettu (toisin kuin rasvaprosentin mittaukseen). Suurin osa kulki ohi. Katsoi kyllä kohti, mutta ei seisahtunut.
Kävin elämäni ensimmäistä kertaa näillä päivillä manikyyrissä. Nuori kosmetologiopiskelija ihmetteli, miten olen voinut välttyä manikyyriltä koko tähänastisen elämäni ajan. Päivän päätteeksi jäin minä taas ihmettelemään niitä, joiden mieleen ei koskaan ole tullut kysymystä elämän tarkoituksesta tai tuonpuoleisuudesta tai kärsimyksen ongelmasta. Minä kun olen pohtinut kuolemaa ja Jumalaa niin kauan kuin muistan, mutta manikyyriin en ole keksinyt ennen mennä. Jatkossa aion kyllä, oli sekin sen verran mukava kokemus.
