Henkilökohtaista

Rippiraamatun takalehdille kirjoitettiin muistoja, kiitoksia, positiivisia kuvauksia, raamatunkohtia, piirrettiin sydämiä ja paljon huutomerkkejä!!! Päällystin omani, koska leireillä isosena ollessa sinisiä Raamattuja oli pilvin pimein, omani en halunnut sekoittuvan muihin.

Tähän samaiseen Raamattuun olen tekstisivuille alleviivannut kohtia ja merkannut senkin, että milloin sen luin.

14.9. 1998 ennen elämäni ensimmäistä YO-kuuntelua: ”Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin jotka panevat toivonsa Herran armoon.” (Psalmit 147:11)

9.10. 2007 ordinaatiokoulutuksessa (pappisvihkimystä edeltävä koulutus) ”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi.”   (Ensimmäinen kirje Timoteukselle 4:12)

Yhä useammin avaan nykyisin Raamatun netistä. Nettihaulla pääsen helposti kiinni kohtaan, jota etsin.  Jos haen jotain henkilökohtaista silloin, kun en oikein tiedä mitä etsin, on avattava tämä kangaspäällysteinen Raamattu. Siellä olen minä samoilla lehdillä kuin tuhansien vuosien takainen usko ja sanat. Hämmästelen marginaalissa, hymyilen, kiteytän ja haastan. Voin kuulla itseni puhaltavan lukiessani Apostolien teoista luvusta 15 jakeesta 39 :”Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. ” Marginaalissa lukeekin: ”Ihmiset aloittivat jo silloin.”

Ruotsissa riparilaisia haastetaan ottamaan kirja omaksi valmiilla piirroksilla nuolilla ja alleviivauksilla. 

Aloitin muuten tänään jouluvalmistelut. En siivonnut. En askarrellut kortteja. En miettinyt Jeesusta. Otin esiin jouluvalot. Siitä se alkaa. Joulusta tulee henkilökohtainen. Miten se polku joka vuosi menee, ei kai sillä väliä, kunhan sen vain löytää. 

Kun asiat on henkilökohtaisia, ei niitä heitä pois, vaikka ei aina katsoisi asioita samalla lailla.

Jos et ole muuten pitkään aikaan lukenut Raamattua voi kokeilla vaan kuunnella, kun joku lukee.