Homoeheytys, media – hohhoijaa

Hohhoijaa, here we go again, ajattelin, kun perjantaina luin, että seuraavan päivän Hesarin Kuukausiliitteessä olisi soluttautumisjuttu Aslanin eheytymiskurssista.

Jees, hyvä homma että Aslanin hengellisestä puoskaroinnista kirjoitetaan, ja että syntyy keskustelua, mutta kristinuskoa edes hipaisevissa jutuissa on kansalla suuri taipumus tunnekuohussa oksentaa koko kristinuskon päälle. Erityisen helposti yrjösangoksi joutuu aiheesta tai aiheettomasti armas työnantajani Suomen ev.lut. kirkko. Ihmisten perustieto kirkoista, herätysliikkeistä, järjestöistä, lahkoista sun muista, mitkä jotenkin määrittelevät itsensä kristinuskon piiriin, on verrattain surkea.

Käsitellään faktat nyt tässä vaiheessa: Aslan on kristikuntiin sitoutumaton palvelujärjestö, jonka toiminta ei ole sidottu Suomen ev.lut. kirkkoon. Kirkko ei tue periaatteellisesti Aslanin eheyttämistoimintaa eikä rahoita sitä veronmaksajien pennosilla.

Ihmisten tietämättömyys ja median tapa käsitellä kristinuskoon liittyviä asioita taivasteluarvo edellä on pettämätön yhdistelmä saada aikaan kuohuntaa. Rivilukija ei erota Päivi Räsästä arkkipiispasta, vaikka näiden kahden näkemykset kristillisistä arvoista eroavat kansaa puhuttelevissa asioissa paljonkin. Päivi Räsäsen lausuntojen takia kuitenkin erotaan massottain kirkosta. Missä on teologisen ja uskontotieteellisen asiantuntijuuden ääni mediassa?

Kuohuntaa saadaan aivan varmasti aikaan kirjaimellisesti Raamattua tulkitsevien, pseudotieteellisiä menetelmiä käyttävien, hengellisten tahojen ilmiöitä mediassa esiin nostamalla. Asiantuntijan ääni tarkentaisi kuohuntailmiön suhdetta eri instituutioihin ja antaisi perspektiiviä ilmiöstä suhteessa kokonaisuuteen.

Soluttautumisjuttu Aslaniin haukotutti henkilökohtaisesti myös siksi, että sama tehtiin jo 2007 Kyyhkynen-lehdessä. Lehden toimitus koostui tuolloin teologian opiskelijoista, olin itsekin mukana. Soluttautuminen Aslaniin – seen it, got the t-shirt. Hesaria lukee hieman useampi ihminen kuin Kyyhkystä, joten mahtavaa, että juttu samalla idealla tehtiin sielläkin.

Mutta erityisesti minua ilahduttaa, että nimenomaan teologian opiskelijat olivat jo 2007 valveutuneita ilmiöstä, josta valtamedia kiinnostui vasta nyt. Tulevat uskontoasiantuntijat haistoivat ilmiön arveluttavuuden hyvissä ajoin. Aslanin kaltaisia kristillisiä hörhöliikkeitä tulee aina, koska vaikka ne valtaväestön silmissä harjoittavat hengellistä väkivaltaa, ne eivät tee mitään laitonta tai pakota ketään mukaan toimintaansa. Minua helpottaa ajatus, että turuilla ja toreilla vipeltää kriittisesti ja asiantuntevasti uskontoon suhtautuvia ihmisiä oikea – väärä -ajatteluun orientoituneiden fundamentalistien lisäksi.

Onneksi Hesarin Aslan-uutisoinnin perään älähtivät välittömästi arkkipiisa Kari Mäkinen ja Kirkon diakonia- ja sielunhoitoyksikön apulaisjohtaja Sampo Muurinen. Siinä sitä Suomen ev.lut. kirkon johdon ääntä ja asiantuntijuutta.

Lue Kyyhkysen Kuka uskaltaa eheytyä -juttu täältä.