Homoeheytys, media – hohhoijaa

Oisko tulta?

Hohhoijaa, here we go again, ajattelin, kun perjantaina luin, että seuraavan päivän Hesarin Kuukausiliitteessä olisi soluttautumisjuttu Aslanin eheytymiskurssista.

Jees, hyvä homma että Aslanin hengellisestä puoskaroinnista kirjoitetaan, ja että syntyy keskustelua, mutta kristinuskoa edes hipaisevissa jutuissa on kansalla suuri taipumus tunnekuohussa oksentaa koko kristinuskon päälle. Erityisen helposti yrjösangoksi joutuu aiheesta tai aiheettomasti armas työnantajani Suomen ev.lut. kirkko. Ihmisten perustieto kirkoista, herätysliikkeistä, järjestöistä, lahkoista sun muista, mitkä jotenkin määrittelevät itsensä kristinuskon piiriin, on verrattain surkea.

Käsitellään faktat nyt tässä vaiheessa: Aslan on kristikuntiin sitoutumaton palvelujärjestö, jonka toiminta ei ole sidottu Suomen ev.lut. kirkkoon. Kirkko ei tue periaatteellisesti Aslanin eheyttämistoimintaa eikä rahoita sitä veronmaksajien pennosilla.

Ihmisten tietämättömyys ja median tapa käsitellä kristinuskoon liittyviä asioita taivasteluarvo edellä on pettämätön yhdistelmä saada aikaan kuohuntaa. Rivilukija ei erota Päivi Räsästä arkkipiispasta, vaikka näiden kahden näkemykset kristillisistä arvoista eroavat kansaa puhuttelevissa asioissa paljonkin. Päivi Räsäsen lausuntojen takia kuitenkin erotaan massottain kirkosta. Missä on teologisen ja uskontotieteellisen asiantuntijuuden ääni mediassa?

Kuohuntaa saadaan aivan varmasti aikaan kirjaimellisesti Raamattua tulkitsevien, pseudotieteellisiä menetelmiä käyttävien, hengellisten tahojen ilmiöitä mediassa esiin nostamalla. Asiantuntijan ääni tarkentaisi kuohuntailmiön suhdetta eri instituutioihin ja antaisi perspektiiviä ilmiöstä suhteessa kokonaisuuteen.

Soluttautumisjuttu Aslaniin haukotutti henkilökohtaisesti myös siksi, että sama tehtiin jo 2007 Kyyhkynen-lehdessä. Lehden toimitus koostui tuolloin teologian opiskelijoista, olin itsekin mukana. Soluttautuminen Aslaniin – seen it, got the t-shirt. Hesaria lukee hieman useampi ihminen kuin Kyyhkystä, joten mahtavaa, että juttu samalla idealla tehtiin sielläkin.

Mutta erityisesti minua ilahduttaa, että nimenomaan teologian opiskelijat olivat jo 2007 valveutuneita ilmiöstä, josta valtamedia kiinnostui vasta nyt. Tulevat uskontoasiantuntijat haistoivat ilmiön arveluttavuuden hyvissä ajoin. Aslanin kaltaisia kristillisiä hörhöliikkeitä tulee aina, koska vaikka ne valtaväestön silmissä harjoittavat hengellistä väkivaltaa, ne eivät tee mitään laitonta tai pakota ketään mukaan toimintaansa. Minua helpottaa ajatus, että turuilla ja toreilla vipeltää kriittisesti ja asiantuntevasti uskontoon suhtautuvia ihmisiä oikea – väärä -ajatteluun orientoituneiden fundamentalistien lisäksi.

Onneksi Hesarin Aslan-uutisoinnin perään älähtivät välittömästi arkkipiisa Kari Mäkinen ja Kirkon diakonia- ja sielunhoitoyksikön apulaisjohtaja Sampo Muurinen. Siinä sitä Suomen ev.lut. kirkon johdon ääntä ja asiantuntijuutta.

Lue Kyyhkysen Kuka uskaltaa eheytyä -juttu täältä.

Kommentit

VierailijaYkä (Ei varmistettu)

Miksiköhän ihmisten tieto kirkosta on niin surkeaa? Siksi että te kirkkolaiset ilmaisette itseänne niin jumalattoma epäselvästi.

Kyyhkynen-lehti? Never heard. Ei ehkä kuulu jokaisen suomalasen lukemistoon, levikki lienee marginaalinen.

Boring.

Vierailija E (Ei varmistettu)

Ihan sama onko kirkko virallisesti mukana eheytystoiminnassa vai ei. Suurelle yleisölle koko juttu näyttäytyy uskonnollisuuden lieveilmiöinä, joista ei kukaan ota selvää mistä mikin on lähtöisin. Ja mistä tiedämme yksittäisen kirkon työntekijän kannan? Kuinka moni uskovainen on sisimmässään juuri sitä mieltä että eheytys on enemmän tai vähemmän suotavaa? Keskustelua tämä vaatisi enemmän.

Elviina (Ei varmistettu)

Homoeheytyksen kaltaisten ilmiöiden kriittinen esiin nostaminen voi olla "hohhoijaa" niille, joita vajavaiseksi leimaaminen seksuaalisuuden perusteella ei henkilökohtaisesti koske. On kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, joille tällaisten asioiden kanssa kamppailu on jokapäiväistä todellisuutta.

Homoseksuaalisuuteen kohdistuvan syrjinnän esiin nostamisen vähättely ja rinnastaminen tyhjänpäiväiseen muoti-ilmiöön ("seen it, got the t-shirt") ei anna kovin myötätuntoista kuvaa virallisestakaan kirkosta, mikäli kirjoittaja tarkoittaa sitä edustaa.

Elviina (Ei varmistettu)

Homoeheytyksen kaltaisten ilmiöiden kriittinen esiin nostaminen voi olla "hohhoijaa" niille, joita vajavaiseksi leimaaminen seksuaalisuuden perusteella ei henkilökohtaisesti koske. On kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, joille tällaisten asioiden kanssa kamppailu on jokapäiväistä todellisuutta.

Homoseksuaalisuuteen kohdistuvan syrjinnän esiin nostamisen vähättely ja rinnastaminen tyhjänpäiväiseen muoti-ilmiöön ("seen it, got the t-shirt") ei anna kovin myötätuntoista kuvaa virallisestakaan kirkosta, mikäli kirjoittaja tarkoittaa sitä edustaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kummallista, että johonkin marginaalisen pieneen Aslaniin uhrataan näin paljon ruutia. Ketä se uhkaa? Jos joku kokee masturboinnin, pornoriippuvuuden, syrjähyppelyyden, homoseksuaalisuuden tai muun vastaavanlaisen asian ITSELLEEN ongelmaksi ja haluaa hakea siihen maailmankatsomuksensa mukaista apua ja vertaistukea, niin miksei heillä ole siihen oikeutta? Eikö avun tarvitsijoita enää pidäkään auttaa heidän omilla ehdoillaan ja eikö se olekaan enää "kahden vapaaehtoisesti mukana olevan aikuisen keskinäinen asia", mitä he yhdessä tekevät? Mikä ihme tässä on nyt ongelma, suvaitsevaisessa, moniarvoisessa maailmassa?

Matteus
Oisko tulta?

Yksittäisten ihmisten kanta selviää kai avin kysymällä ja keskustelemalla.  Se on varmaa, että kirkossa, jolla on jäseniä useampi miljoona, löytyy tällaisissa asioissa yksittäisiä mielipiteitä laidasta laitaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Pyydän huomauttaa, että kirkon virallinen kanta (siis kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen muotoilemana) on se, että homoseksuaalisuudesta saa olla kirkossa ainakin kahta mieltä. Sen saa hyväksyä täysin tai sen harjoittamista saa raamatullisin argumentein vastustaa. Näin ollen kirkon piirissä pitäisi kait olla tilaa myös Aslanin tavoin ajatteleville, poislukien painostaminen, manipulointi yms. Se voisi olla suvaitsevaisuutta?

Hemuli
Oisko tulta?

Kiitokset kaikille keskustelusta. Nyt meinaan keskustellaan Vierailija E. Minun kantani eheytykseen tullee esiin blogista. Minä olen kirkon jäsen ja siten minun ääneni on yksi kirkon ääni.

VierailijaYkä: "Hesaria lukee hieman useampi ihminen kuin Kyyhkystä, joten mahtavaa, että juttu samalla idealla tehtiin sielläkin."

Elviina, ihan ensimmäisenä: älä pidä itsestään selvänä, että minua ei leimata seksuaalisen suuntautumiseni perusteella. :) Toiseksi, tämä kirjoitus yritti keskittyä siihen, miten median uutisointitapa ja ihmisten heikko uskontotietous aiheuttaa suhteettomia reaktioita suhteessa aiheeseen. Kolmanneksi, minun sympatiani ovat täysin niiden puolella, joiden todellisuutta on tulla toisten ihmisten tuomitsemiksi seksuaalisen suuntautumisensa takia. Vähättely ei kohdistunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin vaan tähän media <3 uskonto -ilmiöön, pahoittelut, että sait toisenlaisen käsityksen.

Ja kyllä, kirkossa saa uskoa, että homous, runkkaaminen, kuukautisten aikana seksin harrastaminen, erikuituisten kankaiden yhdistäminen tai mikä vaan on syntiä/väärin/arveluttvaa. Manipulointia ja painostamista uskomaan samalla tavalla ei sen sijaan katsota hyvällä.

Apua itse kokemiin ongelmiin kehotetaan hakemaan, mutta jos auttavalla taholla on jo valmis näkemys, mikä tekijä ihmisessä aiheuttaa hänelle pahaa oloa, niin mäkeen mennään. Sielunhoitaja kulkee rinnalla eikä anna valmiita vastauksia. Ihminen itse joko hyväksyy jonkun ongelmana koetun asian itsessään ja alkaa käsittää sen ei-ongelmana tai muuttuu pois siitä kokemastaan ongelmasta. Ihminen on yleensä itsensä paras asinatuntija. Aslanilla sen sijaan on näkemys, mikä on oikein ja mikä väärin - se on heikko lähtökohta hengelliselle avulle ja sielunhoidolle.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Et varmaan tarkoittanut sitä, mutta oheisessa virkkeessä on hauska vastakkainasettelu:

"Minua helpottaa ajatus, että turuilla ja toreilla vipeltää kriittisesti ja asiantuntevasti uskontoon suhtautuvia _ihmisiä_ oikea – väärä -ajatteluun orientoituneiden _fundamentalistien_ lisäksi." (alleviivaukset minun.)

Hemuli
Oisko tulta?

Juu, kyllä ne funkutkin ihmisiä on. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Seurakunnat ovat ihan hiljaittain antaneet välillisen tukensa Aslanin toiminnalle. Vielä viime syksynä ainakin Tampereen seurakunta myönsi Aslanille tiloja näiden kokousten pitämiseen - joten onko ihme, jos joidenkin silmissä kirkko vaikuttaa hyväksyvän ko. toiminnan eheytysmeininkeineen?

Seregi
Sekaisin Seregistä

Tämän päivän Hesarissa oli juttua USA:n presidenttivaaleista ja siitä, että 95% mustista on Obaman kannalla, vaikka heitä vierastuttaakin Obaman kansta homoliittoihin. Tähän sanoi eräs pastori Harlemissa: "Jokaisella on oikeus olla syntisiä halutessaan"

Road Hog

Aslan ei ole ev.lut. kirkon järjestö, eikä sitä sellaiseksi Kuukausiliitteessä kai väitettykään (?), mutta ilmeisesti joillain luterilaisilla seurakunnilla kuitenkin on ollut Aslanin kanssa yhteistyötä. Taannoisen Älä alistu! -kampanjan taustatahoina oli luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavia järjestöjä.

Kirkon sisällä on kantoja ja näkemyksiä laidasta laitaan. Luterilaisessa kirkossa ongelma on vähän se, ettei mikään instanssi taida varsinaisesti olla "erehtymätön" tai puhu kirkon äänellä. Edes arkkipiispalla ei taida varsinaisesti tällaista arvovaltaa olla, vaikka hän mediassa kirkolle kasvot antaakin. Osa herätysliikkeistä ja muut "funkut" on varmaan aika rasite kirkon markkinoinnissa, mutta nekin on osa luterilaista kirkkoa ja siten yksi kirkon ääni.

Aika ymmärrettävää, että kirkon kantoihin liittyvät jutut aiheuttaa hämmennystä.

Valtamediassa on kyllä usein uskontoihin ja kirkkoon liityvät kysymykset aika hakusessa, ehkä Kotimaassa on asiantuntemusta enemmän. Tossa jutussa todetaan arkkipiispan puheenvuoron jälkeen, ettei kirkolla ole yhteistä kantaa eheyttämisestä(kään):

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/9308-arkkipiispa-sttlle-aslanin-eheytyskoulutus-hengellista-vakivaltaa

 

Road Hog

Joka tapauksessa Aslanin toiminta ei selvästi ole "seen it, got the shirt", hyvä että siitä keskustellaan julkisuudessa ja ehkä vielä kirkonkin parissa lisää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itselleni on Hesarin jutun sekä tämän blogikirjoituksen jälkeen jäänyt epäselväksi se, että miksi eheytysleirit pitäisi kieltää? Ainakin Hesarin jutun perusteella leirille pääsy jo itsessään vaikutti hankalalta, itseni (asiaan sen kummemmin perehtymättä) on vaikea käsittää miten joku voisi vastoin tahtoaan joutua tuollaiselle leirille. Kuten joku jo aiemmin kommentoi, miksei vapaan tahdon maassa ihminen saisi hakea apua valitsemallaan tavalla itselleen ongelmaksi koettuihin asioihin? Itsestäni tuo leirin toiminta vaikutti todella höpöhöpö-jutulta ja oudolta, mutta en minä kyllä voi sitä määritellä, miten joku leirille vapaaehtoisesti haluava asian kokee. Mistä tässä kohussa on kyse? Aivopesusta, siitä että Aslanin toimintaa on mahdollisesti tuettu yhteisillä varoilla? En halua missään tapauksessa provosoida mihinkään suuntaan, odotan ihan oikeasti, että joku selittäisi tämän asian. Tosi hyvä juttu, että asiasta keskustellaan.

Matteus
Oisko tulta?

Tässä Kotimaa24:n jutussa avataan vähän paremmin sitä, miksi Aslanin toiminta saa monella karvat pystyyn ja nostattaa tuomitsevia kantoja.
Eheytysleirien ja -ideologian piirissä käytetään vahvaa puhetta, jossa rinnastetaan valtavirrasta poikkeava seksuaalisuus lähtökohtaisesti seksiriippuvuuteen ja seksuaalielämän ongelmiin. Yhteyttä näiden asioiden välillä ei nykytiedon valossa ole.

Minusta vähintäänkin yhtä karmivaa oli kuulla kuinka kapea näkemys Aslanin kursseilla on sukupuolisuudesta. Jos miehen kehoon syntynyt ihminen on perusluonteeltaan hoivaava, sovitteleva, herkkä ja empaattinen, niin miksi ihmeessä hänen pitäisi eheän sukupuoli-identiteetin nimissä taistella näitä ominaisuuksia vastaan sen takia, kun joku muu on päätellyt, etteivät ne jostain syystä kuulu miehelle?

Hemuli
Oisko tulta?

Mari Hoo ja kaksi edellistä Vierailijaa, seurakunnat ovat hyvin itsenäisiä ja saavat päättää itse tilojensa käytöstä esimerkiksi Aslanin kohdalla. Viime kädessä kunkin seurakunnan tilaluovutukisista vastaa kirkkoherra yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa. Kirkkoherran valintaan voi vaikuttaa kirkon jäsenenä oman seurakuntansa kirkkoherranvallissa, seurakuntaneuvoston kokoonpanoon seurakuntavaaleissa, jotka pidetään neljän vuoden välein.

Minusta se nimenomaan olisi ongelma, jos jokin instanssi kirkossa olisi "erehtymätön". Kirkolla ei ole yhtä ääntä, on kirkon jäseniä, työntekijöitä, päättäjiä ja johtajia - vaikutusvalta, kuinka kovaa huutaa ja median kiinnostus ovat siinä keskiössä, mitkä äänet kuuluvat. Tietääkö joku puolueesta, jossa kaikki olisivat yksimielisiä? :)

Vaikka kirkko ei olekaan poliittinen instituutio, siihen pätevät aivan samat inhimilliset tekijät kuten ihmisten erimielisyys. Positiivisesti ajattellen sen voi nähdä juuri krisitillisyyden ytimenä, että hyväksytään eri tavoin ajattelevat ja uskovat saman katon alle. Toisella ajatusmallilla kirkon kuuluisi todella saada  suoraa informaatiota Jumalalta, jolloin erehtymättömästi voitaisiin sanoa, mikä on oikein ja mikä väärin ja se olisi pysyvää tietoa. Minä en edusta jälkimmäistä mallia.

Aslanin kaltaisen toiminnan kieltämisestä ei tietääkseni ole missään vaiheessa tämän viime viikonloppuisen uutisoinnin tapauksessa puhuttu. Minusta Aslanin toiminta on hengellistä väkivaltaa, mutta ihmiset todella hakeutuvat sinne vapaaehtoisesti, meillä on uskonnon vapaus ja vapaus kokoontua. Uskon usean asian kohdalla ennemmin valistuksen voimaan kuin ylhäältä päin kieltämisiin ja määräämisiin. Siksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajaminen hengellisissä insituutuioissa kuten kirkossa on tärkeää.

Kriivari (Ei varmistettu)

Se mikä montaa kirkkoon kuuluvaakin (esim. allekirjoittanut) tässä aiheessa rasittaa, on kirkon ihan virallinen kanta. Otetaan nyt vaikka kirkon kanta homoliittoihin - se on tietääkseni edelleen täysin kielteinen (viitteenä vaikka tämä http://yle.fi/uutiset/piispainkokous_homoliittoja_ei_voi_siunata/5507163 - olen mieluusti asiassa väärässä, saa oikaista). En ymmärrä, miksi kirkon johto kohtelee erilaisia ihmisten välisiä rakkaussuhteita eri tavalla.

Markku Kemppainen (Ei varmistettu)

Minä liityin kirkkoon ihan vastalauseena sille tolkuttomalle kaakatukselle mikä aiheutui Päivi Räsäsen taannoisista puheenvuoroista. Kun ihmiset eivät tiedä eivätkä edes välitä tietää, miten asiat oikeasti ovat. Lööpit ovat kasvattaneet kohta jo pari sukupolvea sekä lukijoita että lehtitaloja.

Matteus
Oisko tulta?

Kirkon kanta ei todellakaan ole yksiselitteisen kielteinen. Tämä rekisteröityjen mies- ja naisparien asema kirkossamme on ikävä kyllä poliittinen kiistakapula, mistä kärsii eniten ne mies- ja naisparit, jotka haluaisivat elää ihan tavallista arkea ja elämää täysvaltaisina ja tasa-arvoisina kirkon jäseninä.

Jos kirkon jäsen siis rekisteröi parisuhteensa maistraatissa, voidaan ihan piispojen luvalla rekisteröityneiden kanssa järjestää tilaisuus, jossa rukoillaan heidän puolestaan. Tämä siis ei tarkoita mitään eheytymisrukousta, vaan sitä, että parin rekisteröitymisjuhlaan voidaan piispainkokouksen ohjeistuksen mukaan pyytää seurakunnan edustajaa puhumaan ja rukoilemaan.

Anteeksi omasta puolestani hankala kielenkäyttö, mutta kirkolliskokouksen päätös tästä asiasta oli niin hankala, ettei sanoja 'häät', 'toimitus', 'vihkimen' yms. saisi käytää tässä yhteydessä, vaikka mikäs minua estäisi käyttämästä arkikielessä juuri niitä sanoja, joita haluan käytää.

Tämä siis tarkoittaa suomeksi: Miesparin tai naisparin hääjuhlaan voidaan pyytää pappia puhumaan ja rukoilemaan. Heidän häissään voidaan lukea raamatunkohtia ja veisata virsiä. Tätä ei mikään kiellä. Jos mies- tai naispari tällaista rukousta omalta seurakunnaltaan pyytää, pitää tietääkseni seurakunnan keinolla tai toisella järjestää niin, että pappi tilaisuuteen saapuu.

Olen ollut itse tällaisissa häissä ja tilaisuus oli mitä kaunein ja puhuttelevin. Siellä ei säästelty kyyneleitä. Raamatussa puhutaan rakkaudesta hyvin kauniisti. 

 

Hemuli
Oisko tulta?

Kriivari, sama risoo minua. Mutta kielteinen kirkon kanta homoseksuaalisuuteen tai rekkariparisuhteisiin ei ole. Silti juurikin siitä näkökulmasta, jos asiaa ei tarkastele kirkon historian, kokonaistilanteen ja sen kirkkopoliittisen kädenväännön kannalta, tuo päätös homoparien kanssa rukoilusta on säälittävä lohtupalkinto. Mutta asiat muuttuvat hitaasti ja silti ne muuttuvat, jaksan uskoa. Tuo rukoilu on se, mitä saatiin jonkinlaisena sopuratkaisuna, nyt on näin, mutta se ei tarkoita, etteikö tulevaisuudessa olisi toisin. Keskeneräisyyden sietämistä tämäkin.

Markku Kemppainen, hyvä asenne! Nyt vielä seurakuntavaaleissa ehdolle 2014 ja itse asioihin vaikuttamaan!

vieku (Ei varmistettu)

Kirkon ongelma on juuri tämä, kun sen samaan aikaan mainostaa, että kaikki ovat tervetulleita ja sitten lokeroi ihmiset. Niin kyllä siinä moni ihminen kattoo, että jaahan good bye.

Kirkosta on aivan turha puhua minään rakkauden yhteisönä. Ja niin kauan kun näitä tiettyjä herätysliikkeitä ja muita roikkuu kirkon helmoissa, niin kirkko ei tule ikinä olemaan mitään muuta kuin se on nyt.

Suoraan sanottuna joskus jopa toivon että kirkko hajoaisi. Koska sellainen laitos joka yrittää samaanaikaan kuunnella ihmisiä jotka ovat mielipiteiltään äärilaidasta ei tule koskaan pidemmän päälle toimimaan.

Asioista on joskus niin mukava riidellä, että monesti unohtuu ne itse ihmiset joiden edestä sitä sanaharkkaa puolesta ja vastaan käydään.
Välillä tuntuu että homo on vain homo kirkossa ei ihminen tai mikään muukaan tunteva olento, jonka elämää kuuluu paljon muutakin kuin homohomo.

Kirkon pitää päättää kumman puolella se seisoo ihmisoikeuksien sorron vai tasa-arvon.

En minä ainakaan halua kuulua sellaiseen kirkkoon josta ei ota mitään selvää ja lajittelee ihmiset mennen tullen.

Se on ikävä kyllä sitä lähimmäisen rakkautta. Jota kirkko edelleen OPETTAA.
Vaikka väittää ulkokultaisesti olevansa jotain muuta.

Matteus
Oisko tulta?

Pitää muistaa, että ne ovat yksiläinä eri ihmisiä, jotka ovat lokeroimassa ja jotka ovat toivottamassa tervetulleiksi. Itse koen olevani aivan täysillä osa yhteisöä, vaikka elänkin miehen kanssa.

Kirkkopoliittisesti laitos tuntuu kyllä kovin jakomieliseltä.

Hemuli
Oisko tulta?

Sekin on lähimmäisenrakkauden muoto, ettei haluta ajaa ketään pois, ymmärretään, että toisen muutos hyvään on toisen muutos huonoon. Nyt kärsivät seksuaalivähemmistöt tässä kysymyksessä. Perseestähän se on eikä reilua millään tavalla. Periaatteessa voisi olla toisinpäin ja silloin kärsisivät konservatiivit. Asiahan on kiinni siitä, kenellä on päätäntävaltaa, tällä hetkellä ilmeisesti päättävissä elimissä on enemmän konservatiiveja. Tervetuloa vaan vaikuttamaan, että kokoonpano on toisenlainen.

Pohdiskelija (Ei varmistettu)

Miksi ihmisellä ei saisi olla oikeutta eheytyä valitsemissaan asioissa niin halutessaan? Jokainenhan voi valita itselleen sopivan, vaikka Aslan tai vastaavasti joku SETA:n ryhmä? En tajua miksi tästä nostetaan metakka Eikö tosiaan ole vapaa maa valita millainen itse haluaa olla?

Hemuli
Oisko tulta?

Pohdiskelija, kannattaa lukea aiemmat kommentit enne kuin kyselee, koska kysymys on jo saatettu käsitellä.

"Apua itse kokemiin ongelmiin kehotetaan hakemaan, mutta jos auttavalla taholla on jo valmis näkemys, mikä tekijä ihmisessä aiheuttaa hänelle pahaa oloa, niin mäkeen mennään. Sielunhoitaja kulkee rinnalla eikä anna valmiita vastauksia. Ihminen itse joko hyväksyy jonkun ongelmana koetun asian itsessään ja alkaa käsittää sen ei-ongelmana tai muuttuu pois siitä kokemastaan ongelmasta. Ihminen on yleensä itsensä paras asinatuntija. Aslanilla sen sijaan on näkemys, mikä on oikein ja mikä väärin - se on heikko lähtökohta hengelliselle avulle ja sielunhoidolle."

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon tykännyt tän blogin jutuista paljonkin, mut tämän tekstin ja kommenttien lukemisen jälkeen mua alkoi oksettaa. Täytynee näköjään vaan todeta, että evankelisluterilaisen kirkon parissa raamatullisten arvojen kunnioittaminen ja niissä pitäytyminen on alkanut hämärtyä (sillä sehän saattaisi loukata yksilön arvoja ja hänen kokemustansa maailmasta, jokuhan saattaisi vaikka loukkaantua).

Kirjottaja on toimittajana kirkon leivissä, ainakin tähän asti hengellisesti kristillisiä arvoja edistävässä, blogissa, mutta profiilissaan hehkuttaa käyttävänsä kirosanoja. Tässä kirjoituksessa piilosanomana ja motiivina on hänen oma seksuaalinen suuntautumisensa (minun tulkintani asiasta). Onko näin, että koska Jeesus rakastaa kaikkia, voi Hänen nimensä suojin kirjoittaa ihan mitä vaan. Tulee väkisin sellainen ällöttävä fiilis, että Jeesus on vain yksi rintamerkki, tai yksi tykkäys Facebookissa, bändien tai muiden aatteiden rinnalla eikä elämää muuttava ja sen suuntaa ohjaava voima. Olen hämmentynyt.

Tämä ei ole hyökkäys kirjoittajaa, evlut kirkkoa, blogia, mitään seksuaalisuuntautumista tai ketään vastaan, pohdin vain miten tämä teksti saa lukijan kiinnostumaan evankeliumista.

Hemuli
Oisko tulta?

Vierailija, mielenkiintoisia tulkintoja. Ei ole mitään piilomotiivia, ihan avoimesti olen sitä mieltä, että homoseksuaalisuus ei ole minkäänlainen synti minun eikä kenenkään muunkaan kohdalla. Se on minun kristillinen ja raamatullinen näkemykseni myös. Sinusta minä piilottelen, minusta olen avoin.

Jos kerran tapanani on kiroilla, niin mitäpä minä sitä kieltämään. Se olisi mielestäni valehtelemista. Minua ei kiinnosta ulkokultaisuus vaan rehellisyys. Sinusta rehellisyyteni on hehkuttamista, minusta rehellisyyttä.

Koen kirjoittamiseni myös evankelioimisena, koska jotkut ihmiset samastuvat myös minuun ja saattavat täten nähdä kristinuskossakin jotain mielenkiintoista. Sinusta tämä kirjoitus ei edusta evankeliumia, minusta se tekee niin.

Kristillisyyteen kuuluu minulle kiinnostus yhteiskunnasta, maailmasta ja sen ilmiöistä, niistä keskusteleminen ja epäkohtiin puuttuminen, ei pelkää hallelujan huutaminen. Niin on ollut kirkon työssä aina, on autettu ja otettu kantaa.

Ikävää, että sinua oksettaa ja yhden blogikirjoituksen perusteella toteat, "että evankelisluterilaisen kirkon parissa raamatullisten arvojen kunnioittaminen ja niissä pitäytyminen on alkanut hämärtyä". Varmasti on niitä sinuakin miellyttäviä ääniä kirkossa vielä. Meistä on moneksi, sinä ja minä saatamme olla monista asioista eri mieltä ja tulkita asioita eri tavoin, ja se on ihan ok. Me molemmat saamme kirjoittaa ja puhua näkemyksemme. Se on minusta mahtavaa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.