Hoosianna, Auta, Pelasta!

 

Kohta on eka adventti. Ja me lauletaan Hoosiannaa. Joskus minun tekisi  mieli huutaa se oikein kovaa: Hoosianna, Jumala pelasta, auta.

Esimerkikisi silloin, kun…

Alakoululainen ei suostu menemään tukiopetukseen, koska se on niin noloa.

”Mä haluun pärjätä ilman apua”. Hän ei usko, kun väitän että jokainen tarvitsee joskus jossain apua.

 Vastaanotolla mies pyörittää peukaloitaan, kakistaa ja saa sanottua, ettei tiedä mitä puhuisi vaimolleen. Ei ole tiennyt enää kymmeneen vuoteen. Vaimo on etäinen ja tekee omiaan. ”Tiedätsä mä oon jotenkin ihan outsider niinku sanotaan?” Kunpa hän olisi tullut aiemmin, edes vuosi tai kaksi sitten. Nyt voi olla jo liian myöhäistä löytää yhteistä kieltä, päästä sisäpiiriin omaan elämään.  Mutta aina kannattaa yrittää. Jospa vaimo tulisi ensi kerralla mukaan ja puheyhteys alkaisi rakentumaan. Viimeinkin.

Nainen tutkii postin tuomaa paperia kädessään. Hänen on selvitettävä mitä tarkoittavat:

Carsinoma in situ

HER2-negatiivinen

Onkologi

prognoosi

Stage

Sytostaattihoito

Mitä sitten tapahtuu kun paperin vieraat sanat on selvitetty?  Kestääkö vielä kauan, kun hoidot alkavat? Selviääkö hän niistä? Jaksaako taistella?

He kaikki kolme voisivat olla saman perheen jäseniä tietämättä toistensa murheista.  Sellaiseksi tämä elo on monella mennyt.

Hoosianna, pelasta, auta löytämään lempeitä ihmisiä ja  ymmärrettäviä sanoja, auta istumaan toisen viereen ja katsomaan silmiin. Auta olemaan juoksematta pakoon niitä kaikista lähimpiä ja niitä, jotka tuntuvat kummallisen vierailta.

 Mikä saa sinut tänään huutamaan: Pelasta, auta?