Hullua hurskaammaksi

Suvussani on ollut monenlaista mielenterveyden järkkymiseen liittyvää diagnoosia. Ja jos sukulaiseni lukevat tämän, he ehkä ottavat minuun yhteyttä ja sanovat, että miksi sinä kirjoitit siitä nettiin. Mutta jos kirjoittaisin täällä, että suvussani on ollut syöpää, niin se ei herättäisi mitään tunteita. Syöpä kun on niin yleistä. Häpeä on mielenterveysongelmien seuralainen. Häpeä on joskus niin suuri, että ei kehdata hakea masennuslääkkeitä edes naapuripitäjän apteekista, koska kohta kylillä juoruillaan. Häpeä voi olla niin suuri, että yhteydet sukulaisiin katkotaan tyystin.

Raamatussa on paljon väkeä, jotka on suljettu yhteisön ulkopuolelle. Se oli tuon ajan henki kaikkialla. Spitaaliset eli lepraa sairastavat saattoivat jopa joutua pitämään kaulassaan kelloa, jotta kaikki kuulisivat missä he liikkuvat ja osaisivat välttää. Terveyttä ja ehjää ruumista pidettiin merkkinä siitä, että ihminen on Jumalalle mieleen. Nykyään emme onneksi enää ajattele niin. Sokea ihminen on ihan yhtä rakas Jumalalle kuin näkevä.

Raamatussa ei puhuta mielenterveysongelmaisista. Siellä puhutaan ihmisistä joihin on mennyt saastainen henki. Sanotaan, että mielen sairaudet heijastelevat myös sairasta yhteiskuntaa. Jos joku ihminen ei jaksa työssään, onko syy ihmisen vai työyhteisön? Jos yhä useampi tyttö, ja poikakin, sairastuu nykyään anoreksiaan, mitä se kertoo ympäröivästä maailmasta? Miksi sodassa sekoaminen on niin tavallista?

Tietenkään kaikki mielen sairaudet eivät selity sillä, että herkät yksilöt reagoivat epäkohtiin. Mutta mielenterveysongelmat peilaavat yhteiskuntaa myös siinä mielessä, että mielenterveyspotilaiden kohtelu kertoo jotakin meistä ”terveistä” ja meidän historiastamme. Lontoon Bethlem Royal Hospitaliin eli Bedlamiin tehtiin yleisökierroksia 1600-1700 –luvulla. Maksua vastaan sai huvitella katsomalla hulluja. Meillä mielisairaita eristettiin Seilin saarelle.

Onneksi hoito ja kohtelu ovat kohentuneet noista ajoista huimasti. Osa mielenterveyden ongelmista on arkipäiväistynyt eikä niihin liity enää samanlaista häpeää kuin ennen. Mielenterveyspotilaista osa on vieläkin yhteiskunnan reunoilla. Heitä kuuntelemalla voi oppia paljon itsestään ja maailmasta, jossa elämme.

Nanna H.

Kuva: Francisco de Goya: Courtyard with Lunatics, 1794, Wikipedia