Huorat, juudakset ja mä

//www.youtube.com/embed/wagn8Wrmzuc?rel=0

Minä pidän Juudaksesta. Ai miksi minä, kirkon työntekijä? Koska hän on syrjitty, halveksittu, kukaan ei tunnu näkevän Juudaksessa mitään hyvää sen yhden erehdyksen tähden. Hänet on leimattu kokonaan Jeesuksen kavaltamisen takia. Mutta kai hän muutakin ehti elämässään, ja mitä ihmisyyttä tunnen, niin vielä en ole ketään täydelliseksi tituleerattavaa tavannut.

Minä ainakin olen jo pelkästään omissa silmissäni suloinen sekamelska hyvää, huonoa ja ihan silmitöntä pahaa. Toisten silmissä en itseäni aina halua edes ajatella. Mutta eipä tuntuisi reilulta, että minua yksittäisen asian takia leimattaisiin. En haluaisi olla Miss Perfect jonkun sankaritekoni takia, enkä kaiken pahan ruumiillistuma typeryyksieni ja erehdysteni tähden.

Itse asiassa viihdyn parhaiten niiden ihmisten kanssa, jotka ovat saanneet tuta muiden ihmisten halveksunnan ja tuomion, sillä sellaisten kanssa ei ole pelkoa, että kukaan tuudittautuisi omaan ylemmyydentuntoonsa. Mieluummin hengaan homojen, huorien ja muiden syntipukin rooliin yhteiskunnassa ajettujen kuin itseään hyvinä pitävien kristittyjen kanssa. Niin epäaitoa ja teennäistä kuvaa kristillisyys ja kirkon meininki itsestään usein tarjoaa, että Juudas ja hänen perässään helvettiin tässä ajassa haukutut ihmiset viehättävät inhimillisyydellään ja rehellisyydellään. Otan mieluummin aitoa ”pahaa” kuin teeskenneltyä ”hyvää”. Mutta kuten alussa totesin, hyvästä ja pahasta ei tarvitse ihmisissä valita, koska kaikissa on kumpaakin.

Ja Lady Gagan Judas-biisi, iiih! Love it!

Hemuli