Hyvää apua

En ole koskaan ajatellut, että arvostaisin elämääni enemmän sen kautta, että näen kurjuutta.
En usko, että lapset saa syömään kasviksensa vetoamalla lapsiin, joilla ei ole ruokaa.
En oikeasti usko, että se ajatus helpottaisi, että jotakuta lyödään kovemmin kuin sinua.

Uskon, että jokaisen pelko, väsymys ja elämänhaasteet tuntuvat yhtä paljon jokaisen yksilön kohdalla. Vertailu ei johda mihinkään. Pienen asian voi joku kokea niin voimakkaasti, että se lamaannuttaa, kun taas toinen selviää vaikeuksien kautta voittoon.

Kyynel on yhtä kirkas jokaisen poskella.

Uskon kuitenkin oikeasti siihen, että pienikin apu auttaa.
Hymy voi oikeasti pelastaa päivän.

Kummisponsorointiin minua ei ole mikään motivoinut niin paljon kuin se, kuinka työkaverini kertoi matkastaan Hosainaan, jossa lapsille oli tärkeitä erilaiset kuvat, joita heille oli kummit lähetäneet. 

Kuvat. Ne olivat tärkeitä, vaikka meidän näkökulmastamme he olisivat onneen tarvinneet paljon enemmän.

En siis suostu kaatumaan ahdistuksen alle, että apuni on vähäpätöinen.

Uskon vakaasti pienen simpukoita rannalle mereen heittäneen pojan tavoin, että sillä on väliä, että pelastaa sen yhden, jonka juuri mereen heittää, vaikka ei koko rannan simpukoita pelasta.

Uutiset maalaavat eteemme katastrofikuvia.

Kun näppäilin tekstiviestiin ”Lahjoitus” numeroon 16499, maalasin mieleeni kuvan hänestä, joka saa avulla vettä tai suojan. Juuri nyt en häntä, joka jää sitä ilman. Uskon avun toivoa tuovaan merkitykseen. Toivo luo elämänvoimaa. Toivo auttaa enemmän kuin kyynisyys.
Toivo auttaa enemmän kuin minun ahdistus tai syyllisyys. Toivon, että he siellä kaukana uskovat ihmisiin, jotka auttavat. Se saa tukemaan toista.

Lilyn kynsihaasteviikolla haastan sinut kynsien kuvauksen lomassa jakamaan ilon ja toivon sinnekin missä sitä kipeästi tarvitaan.

Haastan samalla seuraamaan uutisia vain sen verran kuin jaksat juuri nyt.

-Ulla O.