Ime kyrpää vitun neekeri, sanoi kolmevuotias
Ime kyrpää vitun neekeri, sanoi kolmevuotias minulle päiväkodissa, kun pyysin häntä istumaan paikoillaan syömisen loppuun asti, vaikka hän olisi halunnut lähteä jo leikkeihin. Ei lapsi ymmärtänyt sanojen merkitystä, mutta hän tiesi, kuinka lausetta voi käyttää. Mitä luultavammin hän oppisi ”oikean” kontekstinkin eli huutelemaan neekeriä heille, joilla on tumma iho.
Ajatus, että hän oppisi vielä jokaisen sanomansa sanan merkityksen ja käyttäisi niitä silti, sai minut äärimmäisen surulliseksi.
Tunsin itseni voimattomaksi. Mietin silloin ja mietin nyt, miten opettaa empatiaa lapselle, joka on valtavan vihainen kaikelle. Miten opettaa sellaista lasta kohtaamaan toinen myötäeläen, joka ei itse uskalla tai osaa ottaa vastaan silitystä, sylitystä tai kehua?
Luin Hesarista uutisen: ”Vannoutuneesta unkarilaisesta antisemitisti-poliitikosta tuli rasismia vastustava juutalainen”. Vaikka uutinen on hyvä, se on kauhea. On lannistavaa, että ihmisen täytyy todeta olevansa itse juutalainen ennen kun hän kykenee asettumaan juutalaisen osaan. Vuosien ajan hän ehti uskoa kaiken vihapuheen ja rasististen tekojen olevan oikeutettuja. Milloin hänestä oikein kasvoi rasisti? Osasiko hänkin jo kolmevuotiaana huutaa, että ime kyrpää vitun jutsku?
Entä missä kohtaa ihmisestä tulee sovinisti ja miksi? Miten on kasvatettu mies, joka ei näe mitään väärää Koffin julkaisemassa ja sittemmin poistamassa kuvassa? Millä hän mielessään oikeuttaa tappouhkauksen kuvaa arvostellutta naista kohtaan?
Viime lauantaina seisoin Changemakerin kojulla Mahdollisuuksien Torilla. En tiedä, kuinka paljon maailmaa pelastaa se, että minä puhun rauhasta ja rakkaudesta, mutta minulle se tuo hetkeksi helpotuksen. On tehtävä jotain tässä hullussa maailmassa. On löydettävä paikka ja tila ja tapa elää, jossa voi koko ajan noudattaa kultaista sääntöä. Löydettävä työ, jossa opettaa eteenpäin Jeesuksen kehotusta: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”. On rakastettava jokaista lasta, ihmistä. Mikään ei ole sen tärkeämpää, tai vaikeampaa.
– Mirka Maaria