Juhlin, koska elän

Täytin vuosia, pyöreitä, aikuisen ihmisen luvun verran.  

Vietin varsinaisen syntymäpäiväni yksin. Oli kevään pahin keli ja aikaa ajatella. Listasin asioita, joita olen oppinut elämäni aikana:
1. Ihminen ei voi syödä niin paljoa kaurapuuroa, että sillä lähtisi nälkä. Toisin sanoen: raha ei pysy luonani. 
2. Olen nälkäisenä kiukkuinen, väsyneenä itkuinen ja keväisin täynnä kaipausta.
3. Kakskymppisenä jaksaa monia asioita paremmin kuin kolmikymppisenä, mutta kolmikymppisenä kykenee sellaiseen, mistä kakskymppisenä ei uskalla edes unelmoida. Kymmenen vuotta sitten matkustin yöjunalla aina istumapaikalla. Nykyään en jaksa. Sen sijaan uskallan kysyä treffeille ketä tahansa ihmistä, jotka tuntuu kiinnostavalta. 
4. Itseään pitää tarkastella siten, että myötätunto ja rehellisyys – armollisuus ja tarkkanäköisyys – ovat tasavahvoina. 
5. Rakastaessa satuttaa varmasti itsensä, mutta se vasta jäytääkin sielua, jos ei rakasta.

Huomenna on perheeni minulle järjestämät kemut. Tieto, että perhe ja ystävät haluavat juhlistaa pelkkää olemassaoloani (muita saavutuksia minulla ei olekaan, hahaa) saa minut nöyrän kiitolliseksi. Aika ihmeellistä.  

https://www.youtube.com/watch?v=7agPOt1XZz8

– Mirka Maaria, joka sai kuvana olevan kortin Hemulilta… kiitos rakas, sä niin tiedät mut, tavoitteitteni ja saavutusteni välisen pienoisen epätasapainon; ja biisilinkin toiselta ystävältään, joka lyhyestä yhteisestä historiasta ymmärtää minua jopa pelottavan hyvin.