Julkkiksen pitää olla kiva
Olin eilen juhlissa, joissa oli paljon julkkiksia. Lähinnä kirjailijoita ja ihmisiä, joita näkee televisiossa. Osan tunnistin (ne kirjailijat), monen kasvot näyttivät tutuilta. En ole kummoinen seurapiiripatsastelija, mutta nautin tunnelmasta.
Opiskellessani (yli 10 vuotta sitten) tarjoilin ympäri Helsinkiä paikossa, joissa monissa kävi paljon julkisuuden hahmoja, poliitikkoja ja tähtiä. Jo silloin aloin miettiä paljon sitä, mikä tekee tunnetusta henkilöstä sympaattisen.
En tiedä millaista on olla kuuluisa. Sen tiedän, että kaikki korkeassa asemassa olevat ihmiset tai eri syistä kuuluisat, jotka ovat suhtautuneet minuun tarjoilijana, juhlavieraana tai muuten kohdatessaan ystävällisesti, ovat jääneet mieleeni. Ihmisluonto vaikuttaa silti olevan sellainen (omani ainakin), että ne jotka ovat olleet töykeitä tai kohdelleet minua kuin ilmaa, muistan aivan erityisesti.
Ymmärrän, ettei keneltäkään voi vaatia ikuista hyvää tuulta. Fanitus ja jatkuvan tarkkailun kohteena oleminen on taatusti rasittavaa. Toinen mahdollisuus on se, että kuuluisuus nousee hattuun. Tai näin ihmiset ainakin helposti tulkitsevat epäystävällisen käytöksen.
Se, että on olemassa toiselle muodostuu aika pienestä. Että katsoo silmiin ja kohtaa. Osoittaa huomanneensa toisen. Eikä tämä ole vain julkkisille vaan itselleni opiksi. Miten huomioin ihmisiä ympärilläni? Ihan erityisesti varmaan niitä, jotka meinaavat jäädä huomaamatta – kaupankassa, ratikkakuski, harjoittelija päiväkodissa tai siistijä työpaikkani käytävällä.
Paavia en ole koskaan tavannut, mutta tätä uusinta olen alkanut fanittaa. Hän on puhunut aiheesta äskettäin Argentiinan ja Italian jalkapallojoukkueille: “Te, rakkaat pelaajat, olette hyvin suosittuja: ihmiset seuraavat teitä paljon, ei vain kentällä vaan myös sen ulkopuolella. Tässä on yhteiskunnallinen vastuu! (…) Vaikkette huomaisi sitä, näytätte mallia monille ihailijoillenne, hyvässä ja pahassa. Olkaa tietoisia tästä ja olkaa esimerkkejä lojaalisuudesta, kunnioituksesta ja altruismista.” Ei huonoja neuvoja vaikkei edes olisi kuuluisa jalkapalloilija. Aina meitä kaikkia joku tarkkailee ja ottaa mallia, jos ei muut niin seuraavat sukupolvet.