Kaatunut mummu ja ohikulkijat
Minä kaatua köpsähdin tuossa kaupan pihalla. Siihen rollan jalasten päälle kaaduin enkä päässyt ylös. Vieressä oli pieni tyttö, joka yritti auttaa minua ylös, mutta eihän hän saanut vanhaa köntystä pystyyn. Vaan ihan pian kiiruhti tien toiselta puolelta asti kaksi aivan tuntematonta nuorta miestä paikalle. Jo kauempaa he oikein huusivat, että me huomattiin, miten sinulle on käynyt ja tultiin auttamaan. Niin he ottivat minua molemmista kynkistä kiinni ja nostivat. Tyttö piteli rollaa paikoilleen. Niin minä pääsin ylös.
Kyllä maailmassa on paljon hyviä ihmisiä.
Kun viimeksi vierailin mummulassa, kertoi mummuni minulle kaatuneensa kaupan pihalla. Kaatumisesta on jo tovi, mutta mummu elää toisinaan mennyttä. Mummua vähän suretti, ettei hän ole kirjoittanut lehteen, kertonut miten on saanut apua ja kiittänyt auttajia. Tarjouduin kertomaan tapahtuneen blogissa.
Kiitos teille, jotka autoitte mummuani, jonkun muun mummua, vaaria, lasta tai jotakuta muuta! Kiitos kaikille toivon luojille.
- Mirka Maaria
(Kuva on tekemäni ja esittää mummuani.)
Kommentit
Ihana juttu ja kaunis kuva :)
Kiitos! Mummuni on ihana.
Kaatua köpsähdin. Oispa mullakin vielä mummu. <3
Mä olen siitä onnekas, että mulla on molemmat mummut, yksi vaari ja ukkinikin muistan selvästi. Hän kuoli ollessani 8-vuotias. Kaikki asuivat lapsuuteni ajan alle kilometrin päässä kotoani. Aika mieletöntä, nyt kun ajattelee.
Läheiset isovanhemmat on onnea. 85-vuotias mummini asuu melkein naapurissani, kivaa kun voi usein mennä kylään ja jutella kaikesta maannja taivaan välillä :)
Suhde on ihan eri, kun he asuvat lähellä, mitä jos heitä olisi nähnyt / näkisi kerran vuodessa kesälomalla.
Juttu toi mieleen samantapaisen auttamisen muutaman viikon takaa. Poikani kaatui mopollaan eikä päässyt itse ylös. Tuntematon pyöräilijä tuli kysymään kuinka kävi ja auttoi ylös. Kiitollinen mieli jäi. Että joku auttoi minun lasta kun en itse voinut.
Niinpä! Tulee niin lämmin olo, että tekee mieli hymyillä kaikille vastaantulijoille.
Kommentoi